Tällä viikolla uutisoitiin mahdollisuudesta perustaa kaksikielisiä peruskouluja. Idea on herättänyt tunteita puolesta ja vastaan. Mistä ruotsin ja suomen ikuinen taisto johtuu?Oletko itse kaksikielinen?
Maanantaina uutisoitiin jälleen mahdollisesta kaksikielisestä peruskoulusta. Ruotsin ja suomen ikuinen taisto ei kosketa vain peruskoululaisia.
Suomessa on tapeltu kynsin ja hampain kaksikielisyydestä niin kauan kuin siihen on ollut mahdollisuus. Vieläkään ei ole päästy yksimielisyyteen aiheesta, milloin ruotsalaiset haluavat pitää kielensä "puhtaana", milloin suomalaiset.
Kieli on tärkeä osa ihmisen identiteettiä ja kaksikielisyys on rikkaus. Ehdottomasti yksikin äidinkieli on tärkeä, mutta usein kaksikielisiä tunnutaan sorrettavan ja heidän oikeuksiaan poljettavan. Onko siis vähäinen kaksikielisten koulujen määrä väärin? Vai onko pakollinen ruotsi väärin vain suomea puhuvia kohtaan?
Tuntuu, ettei aiheesta tulla koskaan olemaan samaa mieltä. Aina jompikumpi osapuoli vaikuttaa haluavan täysin puhtaan kielen, tai muuten vaan heittävän kapuloita rattaisiin. Eikö viimeinkin olisi aika hyväksyä Suomen kaksikielisyys ja tukea sitä enemmän? Jonkinlainen ratkaisu asiaan olisi hyvä saada, sillä touhu on nykyään melko järjetöntä. 7-luokkalaiset vastustavat heti alusta alkaen "pakkoruotsia" ja kaksikielinen lapsi ei saa mennä päiväkodissa ruotsinkielisten puolelle, koska kielen täytyy olla "puhdas".
Pitäisikö kaksikielisiä kouluja olla enemmän tai olisiko hyvä, jos molempia kieliä tuettaisiin muilla tavoin? Olisiko kuitenkin kivempaa, jos kielet olisivat erikseen eikä leffassa aina erehtyisi lukemaan "väärän" kielen tekstitystä?
Teksti: Saara Collin