se en
Jutut Liitto Opiskelijakortti Frank Tapahtumat Opiskelijalle Lukiolaisopas Yhteystiedot

E-distyksellistä e-opiskelua

25.10.2013 16:56Torsti Vasara
Toimituksen pääjuttu

Vaikka sähköiset kirjat eivät olekaan Suomessa vielä lyöneet läpi, tehdään oppikirjoistakin jo digiversioita. Suunnannäyttäjinä ovat toimineet tästä syksystä alkaen kaksi suurinta koulukirjakustantamoa, Sanoma Pro ja Otava. Tuttuja paperisia lukiokirjoja käännetään sähköisiksi loogisesti lukion alkupuolen kursseista alkaen, mikä luonnollisesti vaikeutti tehtävääni löytää kirja abivuoden kurssille. Otavan valikoimista löytyi kuitenkin lopulta Forum-sarjan Uusi taloustieto -digikirja, jonka avulla yhteiskuntaopin toisen kurssin sisäistäminen oli kieltämättä miellyttävämpää kuin aikaisemmin.

Sain neljäksi vuodeksi käyttöoikeuden digikirjaan maksettuani 21 euroa. Onhan se toki halvempi kuin tämän vuoden uusittu painos, joka maksaa käyttämättömänä reilut 24 euroa. Niin ikään uusinta painosta olevan käytetyn kirjan saa kuitenkin usein jo alle 18 eurolla, eikä digikirjaa voi lainata kaverille, antaa pikkusisarukselle tai myydä eteenpäin. Sen hintaan ei myöskään tarvitse laskea painokustannuksia.

Mikä siis tekee hinnasta niin korkean? Otavan kustannuspäällikkö Mika Perttolalla on asialle yllättävä selitys.

"Arvonlisäverokanta on sähköisissä tuotteissa huomattavasti korkeampi kuin printissä. Sähköisten sisältöjen arvonlisävero on 24% ja printtituotteen 10%. Oppikirjan ostaja joutuu siis maksamaan tämän veron. Lisäksi hinta perustuu tuotantokustannuksiin. Sähköisen materiaalin tekeminen ei ole juurikaan halvempaa kuin perinteisen oppikirjan tekeminen. Digikirjaan tehdään esimerkiksi rikasteita, jotka ovat saatavilla vain digiversiossa."

Rikaste onkin hyvä termi e-kirjan välistä löytyville videoille, animaatioille, äänille, linkeille ja jopa sketseille, jotka piristävät esimerkiksi myöhäiseksi venynyttä pänttäämistä.

Digikirjan taittaminen ei Perttolan mukaan ole lainkaan yksinkertainen homma.

"Valmiin kirjan taitto siirtyy osittain automaattisesti sähköiseen alustaan. Tämän jälkeen alkaa käsityö: web-suunnittelija rakentaa digikirjan taitto-osista, kuten leipätekstistä, kuvista, kuvateksteistä ja kainaloteksteistä. Sen jälkeen lisätään rikasteet. Myös sisällön tuottajat eli oppikirjailijat suunnittelevat, millaisia pedagogisia ja havainnollistavia lisäelementtejä digikirjassa esiintyy. Tämän lisäksi kustannustoimittaja tarkistaa ja testaa sisältöä. Testausta tekevät myös opettajat ja opiskelijat ennen varsinaista julkaisua."

Rikasteiden lisäksi digikirjassa on paljon ominaisuuksia, jotka ovat mukana myös paperisessa kirjassa – mutta eivät yhtä helposti käytettävissä. Enää ei tarvitse selata kirjan taakse selvittääkseen hankalan käsitteen merkitystä, sillä se onnistuu käsitettä napauttamalla. Merkkaustussilla voi korostaa tärkeimmät asiat, ja e-kirjoista löytyy sisäänrakennettuna jopa muistiinpanotoiminto.

Mitään oleellista ei ole myöskään unohtunut muodonmuutoksessa. Kuvat, tehtävät ja nostolaatikot ovat kaikki tallessa. Vaikka sähköisessä tuotteessa ei varsinaisia sivuja olekaan, koitui numeroinnin puute ongelmaksi, kun opettaja neuvoi kurssin aikana kotiläksyt vielä sivunumerollisten ehdoilla. Miksi sivunumerot eivät päätyneet digikirjaan asti?

"On ollut tietoinen valinta, että digikirjat eivät sisällä kirjan sivunumeroita. Digikirjan suunnittelussa on ollut tärkeänä lähtökohtana se, että digikirja ja printtikirja toimisivat luokkaopetuksessa rinnakkain. Silti koimme, että juokseva sivunumerointi ei kuulu sähköiseen käyttöliittymään, vaan pyrimme rakentamaan navigoinnin sähköisten laitteiden ehdoilla. Toisiin materiaaleihin olemme tehneet kompromisseja. Esimerkiksi äidinkielen Särmä-digikirjassa sivunumeroinnit ovat otsikon yhteydessä."

Ainakin Otavalla on selvästi pohdittu monia näkökulmia lukiokirjoja digitalisoitaessa. Otavalla pyritäänkin jatkamaan hyvää kehitystä yhteistyössä koulujen ja kotien kanssa. Lopputulos on vakuuttava, mutta myynti vielä vaatimatonta – ainakin toistaiseksi.

Sanoma Pron ja Otavan alkusyksyn lanseerauksia vallankumouksellisempaa konseptia ideoi beta-vaiheessa oleva Tabletkoulu. Hanke haistelee vielä futuristisempia tuulia lupaamalla edelleen halvemman, kätevämmän ja innostavamman oppimistavan ottamalla vaikutteita jopa sosiaalisen median piiristä. Kurssien sisältö on toistaiseksi pahasti kesken, mutta tutustuminen tulevaisuudessa kannattaa.

Lue lisää:

http://www.otava.fi/oppimateriaalit/

http://sanomapro.fi/opetus-ja-opiskelu/lukio

https://www.tabletkoulu.fi

 

Hintaesimerkeissä on käytetty Suomalaisen kirjakaupan hintoja, jos tekstissä ei mainita toisin.

Kuva: Sean MacEntee (CC)


Kommentit