Lukion toisen vuosikurssin opiskelija kertoo Wanhojen päivistään ja erään lukion viimeisestä wienervalssista.
Torstai 16. helmikuuta 2012
"Pian me Wanhat astumme estradille"
Olen nukkunut levottomasti ja heräillyt jo yöllä. Kello soi viimein kuuden jälkeen aamulla. Seitsemän jälkeen automatkalla radiossa puhutaan penkkareista. Tämä on vielä abiturienttien päivä, mutta pian me wanhat astumme estradille.
Kolmen lukion yhteinen kenraaliharjoitus alkaa puoli kahdeksalta. Kaikki tuntuvat jo osaavan homman. Puoli kymmeneen asti opettajat jakavat viime hetken vinkkejä. Katse ylös, reippaasti eteenpäin!
Yhdestä puoli neljään istun monen muun wanhan tapaan kampaajalla. Euroja on jo heitetty iltapukuunkin. Monien mielestä wanhoja juhlitaan välittämättä yhtään siitä, paljonko lysti maksaa. Juhlaan liittyy kuitenkin paljon muutakin kuin kauniit puvut.
Hieman ennen kuutta on aika siirtyä tanssipaikalle. Aluksi moikataan tuttuja ja otetaan valokuvia. Showtime koittaa puoli seitsemältä.
Tunnelma on juhlallinen, kun astelemme poloneesin tahdissa saliin. Tanssilattialla on ahdasta, mutta sopu sijaa antaa. Elävä musiikki tekee tanssimisesta erilaista kuin harjoituksissa. Virheitäkin sattuu, mutta niistä jatketaan eteenpäin.
Tansseja tanssitaan kahdessa vuorossa. Olen mukana molemmissa. Ensimmäinen vuoro on ohi nopeasti. Toisella kertaa jutun juoni tuntuu jo mukavan tutulta.
Tunnelma vapautuu viimeistään lopun vapaissa tansseissa, kun yleisö tulee mukaan. Yhdeksältä suunnataankin kotia kohti.
On valmistauduttava seuraavaan päivään.
Perjantai 17. helmikuuta 2012
"Tanssi on kaikkien aikojen viimeinen. Koulu lakkatutetaan"
Jälleen kampaajalta. Kampaus on onneksi pysynyt melko hyvin yön yli. Sen kanssa nukkuminenkaan ei ollut niin tuskaista kuin voisi luulla.
Osa koulumme wanhoista, minä mukaan lukien, tanssahtaa päivän ensimmäiset tanssit yhdeksältä läheisellä ala-asteella. Muut suuntaavat vanhainkodille. Meidät otetaan hyvin vastaan, ja oppilaat innostuvat lopussa itsekin tanssimaan.
Sama meininki jatkuu omalla koulullamme. Ihan joka päivä ei pääse kulkemaan pitkin kunniakujaa, kuten me tänään kymmeneltä päivänavauksessamme.
Esityksiä on useampia. Tanssikin tuntuu sujuvan melkein kuin, no, tanssi, sillä tilaa on ruhtinaallisesti edellisen illan ahtauteen verrattuna.
Wanhojenpäivän hohtoa kuitenkin himmentää omalta osaltani se, että olen juuri tullut kipeäksi. Ennen puoli yhden viimeistä esitystä äänenikin katoaa mystisesti.
Niinpä päädyn viimeisen esityksen kohdalla sivustakatsojan rooliin. Hyvältä näyttää. Viimeisenä esitetään wienervalssi, joka on haastava mutta kaunis tanssi. Se on omassa lukiossani kaikkien aikojen viimeinen. Koulu lakkautetaan.
Opettajat liikuttuvat kyyneliin. Wanhojen mieliala on korkealla. Tunnen päällimäisenä väsymystä. Taidan vihdoin lähteä kotiin nukkumaan.
Teksti: Riikka Simpura
Kuva: Sinttu Kauhanen