Kirjoitus on vastine demari.fi-sivustolla 15.12.2011 julkaistuun blogaukseen.
Hei Aleksanteri,
kiitos viestistäsi! Kuten viestissäsi totesit, on lukiolaiset sivuutettu täysin asian valmistelussa, vaikka kuulemisvelvoitteenhan luulisi koskevan myös opetusministeriä.
Ministeri ei ohita vain Suomen Lukiolaisten Liiton, vaan myös Suomen lukiolaisten mielipiteet. Teimme kevään 2011 aikana kyselytutkimuksen lukiolaisille lukiokoulutuksen nykytilasta ja tulevaisuudesta. Tutkimukseen vastasi 2 700 lukiolaista ympäri Suomen kaikilta eri ikäkursseilta, ja sukupuolijakaumakin oli tasainen. Tässä tutkimuksessa kysyttiin myös lukiolaisten kiinnostusta eri koulutusmuotojen väliseen yhteistyöhön. Viesti oli selkeä: yhteistyötä haluttiin tiivistää korkea-asteen kanssa, koska jatko-opinnot ovat lukionsa päättävän ensisijainen vaihtoehto. Yhteistyön ammatillisen puolen kanssa koki tarpeelliseksi vain 15 % opiskelijoista. Näin ollen joustavat valinnat ja yhteistyö ammatillisen koulutuksen kanssa ei ole sitä, mitä lukiolaiset haluavat.
Nuorisokoulusta, eli koulutusmuodosta jossa lukio on vain ammatillisen koulutuksen linja, on tehty tutkimuksia niin meillä kuin muuallakin. Suomessa tehty kokeilu vuosituhanteen vaihteessa todettiin epäonnistuneeksi, ja opetusministeri Antti Kalliomäki (sd.) totesi, ettei nuorisokoulusta ole ratkaisua tulevaisuuden haasteisiin. Ruotsissa nuorisokoulumallia ollaan purkamassa ja toista astetta eriyttämässä duaalisempaan suuntaan, koska nuorisokoulun seurauksena oppimistulokset toisella asteella ovat heikentyneet huomattavasti: korkeakoulut ja työelämä eivät saa riittävän osaavia nuoria tarpeeksi.
Suomen Lukiolaisten Liitto lähtee siitä, että yhteistyön on hyödytettävä molempia osapuolia. Tässä on se syy, miksi lukiosta ei voi tulla vain “kurssipankkia”. Kuten kannanotossani totesin, on marssijärjestys ministeriössä pahasti pielessä, kun joustavat opinnot laitetaan koulutusmuotojen omien kehittämisprosessien edelle. Opetus- ja kulttuuriministeriön koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman esitykset antavat ammatillisen puolen opiskelijoille mahdollisuuden käyttää lukiota kurssipankkinaan, mutta mitä esitys antaa lukiolaisille?
Meillä on Suomeen rakennettu järjestelmä, jossa selkeästi ammatillista sivistystä haluavat jatkavat peruskoulusta ammatilliseen koulutukseen ja yleissivistystä haluavat lukiokoulutukseen ja sitä kautta jatko-opintoihin. Koulutusmuotojen tavoitteet ovat siis erilaiset. Kumpikaan vaihtoehto ei ole toistaan “alempi”, kuten viestissäsi ilmaisit. Myös ammatillisella puolella olevat saavat yleissivistäviä opintoja jo nyt, mutta niiden tarkoituksena on tukea ammattiin valmistumista ja tätä kautta menestystä tulevassa työelämässä. Lukiolaiset voivat nykyiselläänkin ottaa kursseja ammatilliselta puolelta, eikä tähän tarvita joustavia opintopolkuja. Näin oli esimerkiksi omassa lukiossani.
Nykyisen rakenteen sisälle on luotu mahdollisuus käydä ammatillisia opintoja ja lukio-opintoja samanaikaisesti. Kaksois- ja kolmoistutkinnon suorittaneita on vuosittain noin 1 500. Mielestäni tämä vaihtoehto takaa joustavuuden mahdollisuudesta kiinnostuneille opiskelijoille, jotka kuitenkin ovat marginaalinen ryhmä toisen asteen koulutuksessa.
Suomen Lukiolaisten Liitto lähteekin siis siitä, että tilaresurssien ja opiskelijahuollon osalta yhteistyö voi olla hedelmällistä ja tarjota tarpeellisia säästöjä, mutta nämäkin yhteistyön muodot tulisi ensin viedä uudelle tasolle koulutusmuotojen sisällä. Lukiot voisivat verkostoitua paremmin ja tehdä tätä kautta säästöjä. Samaa pätee ammatillisiin oppilaitoksiin. Kattavan kurssitarjottimen takaamiseksi lukioiden olisi syytä tehdä yhä laajempaa yhteistyötä ja ammatillisella puolella näkisin, että esimerkiksi sähköasentajan tutkinnon suorittajalle pitkän matematiikan sijaan olisi hyödyllisempää opiskella esimerkiksi lvi-asennusta ja kartuttaa näin omaa ammatillista osaamistaan. Lukioiden keskinäinen verkostoituminen sekä joustavuus ammatillisen puolen sisällä olivat myös ehdotuksia, joita nostimme koulutuksen kehittämissuunnitelman lausunnossamme.
Yhteistyö itsessään ei koskaan ole pahaksi, mutta keinojen on oltava jotain aivan muuta kuin mitä kehittämissuunnitelma linjaa.
Ystävällisin terveisin,
Valtteri Aine
puheenjohtaja
Suomen Lukiolaisten Liitto
Kuva: Krzysztof Poltorak (CC)