Lukiolaiset mukana ihmisoikeusraportin laadinnassa
Lausunto YK:n ihmisoikeusneuvoston yleismaailmalliseen määräaikaistarkasteluun kuuluvan Suomen toisen kansallisen ihmisoikeusraportin laatimiseen.
(Lausunnon pdf-versio)
Suomen Lukiolaisten Liitto lausuu kunnioittavasti ulkoasiainministeriölle seuraavaa:
Suomen Lukiolaisten Liitto (SLL) kiittää ulkoasianministeriötä mahdollisuudesta osallistua YK:n ihmisoikeusneuvoston yleismaailmallista määräaikaistarkastelua varten laadittavaan Suomen kansallisen raportin valmisteluun. SLL pitää erittäin tärkeänä, että raportissa huomioidaan myös nuorten sukupolvien oikeudellinen asema.
SLL haluaa kiinnittää lausunnossaan huomiota (1.) koulutuksen tasa-arvoon, (2.) opiskelijoiden osallistumiseen ja kuulemiseen, (3.) lukion tasa-arvoiseen ilmapiiriin, (4.) maahanmuuttajien koulutukseen sekä (5.) nuorten vaikuttamismahdollisuuksiin.
1. Koulutuksen tasa-arvo
SLL pitää tärkeänä, että jokaisella lapsella ja nuorella on yhtäläiset mahdollisuudet edetä koulutusjärjestelmässä omien kykyjensä sallimalla tavalla. Etenkin peruskoulusta jatko-opintoihin hakeuduttaessa on tärkeätä, etteivät varsinkaan taloudellinen tai maantieteellinen asema rajoita nuoren valintoja. Korkea-asteen opiskelijavalinnoissa ensikertalaisten hakijoiden tasa-arvoiseen asemaan on kiinnitettävä enemmän huomiota. Nykyisin välivuosia uusille ylioppilaille kertyy keskimäärin kahdesta kolmeen joutuessaan kilpailemaan opiskelupaikoista jo korkeakoulukokemusta omaavien hakijoiden kanssa.
SLL pelkää, että lukioverkkoon lähivuosina kohdistettavat mittavat leikkaustoimet heikentävät lukiokoulutuksen saavutettavuutta. Lukioverkon alueellinen kattavuus voidaan SLL:n mielestä parhaiten turvata saman alueen yläkoulujen ja lukioiden yhteistyöllä sekä lisäämällä video- ja verkko-opetuksen määrää lukioissa. Myös lukioiden kokoaminen saman hallinnon alle on varteenotettava vaihtoehto ja siksi lukioiden hallinnollisesta yhteistyöstä on tehtävä kokeiluja. Tällöin opiskelijat on otettava mukaan jo valmisteluvaiheeseen ja opiskelijoiden kuulemiseen on muutenkin kiinnitettävä suurta huomiota.
Sukupuolten tasa-arvon on toteuduttava myös koulutuksessa. Lukiokoulutuksessa tyttöjä on kaikista opiskelijoista jo liki 60 prosenttia, mikä on pitkälti seurausta poikien luku- ja kirjoitustaidon laskusta perusasteen opetuksessa. Tähän on syytä kiinnittää huomiota. SLL pitää vähintään yhtä tärkeänä, että tyttöjä kannustetaan valitsemaan lukiossa matemaattisia aineita ja poikia taas kieliopintoja. Pitkän matematiikan kirjoittaa tytöistä edelleen vain vajaa kolmannes, kun pojilla osuus on yli 40 %. Myös fysiikan ja kemian kirjoittaneissa tytöt ovat selkeästi aliedustettuina. Pojat ovat taas selkeästi aliedustettuina B1-ruotsin ja C-kielten kirjoituksissa.
Varallisuus ei saa asettaa esteitä nuoren kouluttautumiselle. Suomalaisen opintotukijärjestelmän tarkoitus on turvata opiskelijan toimeentulo ja mahdollistaa täysipäiväinen opiskelu. Opintotukijärjestelmän tulisi myös kohdella opiskelijoita yhdenvertaisesti koulutusasteesta tai -muodosta riippumatta. Tällä hetkellä toisen asteen opiskelijoiden opintotukeen liittyy monia epäkohtia, jotka kaipaavat korjaamista. Vanhempien tulot eivät saisi esimerkiksi vaikuttaa itsenäisesti asuvan täysi-ikäisen toisen asteen opiskelijan opintotuen tasoon. Itsenäisesti asuvan lukiolaisen tai ammattiin opiskelevan tuen täytyisi myös olla määrällisesti samalla tasolla korkeakouluopiskelijan tuen kanssa.
Koulutuksen maksuttomuuden periaate ei toteudu täysin lukiolaisten kohdalla. Maksuttomuuden periaatetta rikkovat (1) ylioppilastutkintomaksut, joihin tutkintoa suorittavalla abiturientilla kuluu vähintään 139 euroa, (2) maksulliset oppikirjat, joihin lukioaikana uppoaa keskimäärin 1 500 euroa, sekä (3) laittomat materiaalimaksut, joita valitettavan monet oppilaitokset opiskelijoiltaan perivät. On selvää, että niin kauan kuin nämä epäkohdat säilyvät, jää koulutuksen maksuttomuus pelkän kauniin idean tasolle.
SLL muistuttaa, että koulutuspolitiikalla on rajansa yhteiskunnallisen tasa-arvon tuottajana. Koulutuspoliittisten eli koulutusjärjestelmään menevien toimien lisäksi tarvitaan sosiaali- ja terveyspoliittisia toimia, joilla kavennetaan kotitalouksien taloudellista ja sosiaalista eriarvoisuutta, huolehditaan nuorten psyykkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista sekä etenkin syrjäytymisuhan alla olevista nuorista. SLL on erittäin huolissaan varsinkin toisen asteen opiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon tasosta. Valviran selvityksissä on ilmennyt suuria puutteita lukiolaisten ja ammattiin opiskelevien lakisääteisten terveystarkastusten määrässä ja laadussa. Toisen asteen opiskelijat ovat myös edelleen monin paikoin vailla psykososiaalista tukea eli koulupsykologin ja -kuraattorin palveluita.
2. Opiskelijoiden osallistuminen ja kuuleminen
SLL muistuttaa, että oppilas- ja opiskelijakunnat ovat ensisijaisia opiskelijoiden vaikutuskanavia kaikilla kouluasteilla. Mikäli oppilaitokset itse eivät näytä esimerkkiä ja toimi demokraattisina yhteisöinä, on opetussuunnitelmiin kirjattu demokratiakasvatus varsin huteralla pohjalla. Kun suomalaisnuorten yhteiskunnallinen aktiivisuus on tutkimusten mukaan selvästi yhteiskunnallista tietämystä alhaisempaa, on tärkeätä, että teoreettisen yhteiskuntaopin rinnalle tuodaan konkreettisia kansalaiskasvatuksen muotoja.
Demokratiaa ja siihen kuuluvaa kansalaisuutta ei opita ulkoa, vaan ne sisäistetään harjoittelemalla. Oppilaskuntatoiminta on paitsi oman yhteisön asioihin vaikuttamista myös vaikuttamisen kulttuuriin kasvamista. Oppilaskuntatoiminta on vakiintunut viimeisen 10–15 vuoden aikana varsin hyvin suomalaisiin lukioihin. Parannettavaa kuitenkin edelleen on, jotta oppilaskuntia voidaan todella hyödyntää sekä nuorten vaikuttamisen että sen aktivoinnin alustoina.
SLL ehdottaakin, että kuulemisvelvoitteen selkeyttämiseksi on lukiolain 27 §:n eriteltävä asiat, joissa oppilaskunta on ainakin otettava mukaan päätöksentekoon. Laillinen vastuu opiskelijoiden kuulemisesta ei rajoitu vain kouluun, vaan sen on koskettava myös koulutuksen järjestäjän päätöksentekoelimiä. Opiskelijat on otettava mukaan valmisteltaessa päätöksiä esimerkiksi opetussuunnitelmasta, vuosisuunnitelmasta, tuntikiertokaaviosta, käytettävistä oppikirjoista, merkittävistä investoinneista, koulurakennuksen muutoksista, koulun yleisestä kehittämisestä ja toimintatapojen muutoksista sekä rehtorin ja opettajien valinnoista.
SLL ehdottaa myös, että myös tutor- eli vertaistukitoiminta on tuotava osaksi koulujen yhteisöllisyyttä ylläpitävää oppilaskuntatoimintaa. Parhaimmillaan tutortoiminta operoi opintojen ohjauksen ja opiskelijahuollon rajapinnalla tarjoten opiskelijoille näihin liittyviä matalan kynnyksen tukimuotoja. Tutortoiminnan vakinaistamiseksi tulee se kirjata lukiolakiin lukioiden tehtäväksi.
3. Lukion tasa-arvoinen ilmapiiri
SLL:n tavoitteena on lukio, jonka ilmapiiri on avoin ja välittävä sekä kiusaamista, syrjintää ja rasismia vastustava. Opiskelijoiden arvostaminen ja yhdenvertainen kohtelu ovat hyvän kouluyhteisön perusta. Opiskelijan tulee tuntea olonsa hyväksytyksi riippumatta seksuaalisesta suuntautumisestaan, etnisestä taustastaan, esteellisyydestään tai uskonnollisesta vakaumuksestaan.
Tasa-arvolain 6 b §:n kirjaus oppilaitoksissa laadittavasta tasa-arvosuunnitelmasta toteutuu lukioissa tällä hetkellä huonosti. SLL on jo pitkään vaatinut, että kaikissa lukioissa on oltava kiusaamisen, väkivallan, syrjinnän ja rasismin ehkäisemisen tasa-arvosuunnitelma, josta on kerrottava kaikille koulun opiskelijoille. Lisäksi lukioissa on oltava sairaskohtauksia, mielenterveysongelmia, tupakointia ja päihteiden käyttöä, erilaisia onnettomuuksia ja kuolemantapauksia koskevat toimintaohjeet. Oppilaskunnalla pitää olla mahdollisuus osallistua suunnitelman ja toimintaohjeiden tekemiseen ja päivittämiseen.
4. Maahanmuuttajien koulutus
Maahanmuuttajataustaiset nuoret, etenkin ensimmäisen maahanmuuttajapolven edustajat, ovat aliedustettuina niin lukio- kuin korkeakoulutuksessa. Maahanmuuttajien lukioon valmistavaa koulutus on yksi mutta lähes täysin käyttämättä jäänyt keino edistää maahanmuuttajien kouluttautumista ja kotoutumista. Valmistavaa koulutusta on oltava tarjolla alueellisesti koko maassa ja sen on tuettava ennen kaikkea maahanmuuttajanuoren lukiossa tarvitsemia kielellisiä ja kirjallisia valmiuksia. Pääministeri Kataisen hallituksen ohjelmaan on kirjattu, että hallitus käynnistää maahanmuuttajien lukioon valmentavien koulutusten valmistelut kautensa aikana.
SLL:n syksyllä 2011 julkaiseman Lukioon vai ei? -tutkimuksen mukaan maahanmuuttajanuoret kaipaavat enemmän tukea peruskoulun jälkeisiin valintoihinsa. Maahanmuuttajaperheiden puutteellinen kielitaito ja vähäiset kontaktit suomalaista koulutusjärjestelmää pitkälle edenneisiin sälyttävät koulutusvaihtoehtojen puntaroinnin liiaksi nuorten itsensä harteille. Heitä ei saisi jättää pohdiskeluissaan yksin. Niin perus- kuin toisen asteen opintojen ohjauksen riittävyydestä ja laadusta on siksi pidettävä huolta. Maahanmuuttajien kielellisiä valmiuksia on myös tuettava entistä enemmän juurikin peruskoulussa.
SLL:n mielestä kouluissa ja oppilaitoksissa pitää myös olla henkilökunnan ja opiskelijoiden yhdessä laatima monikulttuurisuussuunnitelma, joka sisältää käytännön toimenpiteitä opiskelijoiden taustan huomioimiseksi, kotoutumisen edistämiseksi, suvaitsevan ilmapiirin luomiseksi ja henkilökunnan sekä muiden opiskelijoiden monikulttuurisuustaitojen kehittämiseksi.
5. Nuorten vaikuttamismahdollisuudet
Nuorisolain 8 §:n mukaan nuorille tulee järjestää mahdollisuus osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Lisäksi nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa. Vaikka suomalaisnuorten vaikuttamismahdollisuudet ovat viimeisten vuosien aikana huomattavasti parantuneet, on niiden eteen tehtävä työ edelleen kesken.
SLL:n mielestä nuorille on tarjottava oikeita vaikuttamisen keinoja ja kanavia kunnallisessa ja valtakunnallisessa päätöksenteossa. Nuorten osallisuushankkeiden on keskityttävä päätöksentekoon osallistumisen mielikuvan sijaan oikean vaikutusvallan antamiseen. Nuorten vaikuttajaryhmien toimintaedellytyksiä ja -menetelmiä on kehitettävä ja niiden jäsenille tarjottava koulutusta ja työkaluja nuorten äänen kuulumiseksi. Nuorten kunnalliset kuulemisjärjestelmät on säädettävä lailla pakollisiksi. Näiden menetelmien kehittämisessä on otettava erityisesti huomioon alueellisen eriarvoisuuden poistaminen.
Nuorten kansalaisaktiivisuuden edistämisen kannalta on tärkeätä, että kunnallisvaaleissa äänestysikäraja lasketaan 16 ikävuoteen. Nuorten äänestysaktiivisuutta voitaisiin kasvattaa paitsi sijoittamalla äänestyspaikkoja oppilaitoksiin, joissa on äänestysikäisiä opiskelijoita, myös mahdollistamalla internet-äänestäminen. Verkkodemokratia, joka sisältäisi äänestämisen lisäksi mahdollisuuden sähköisiin kansalaisaloitteisiin niin kunnan kuin valtakunnan tasolla, toisi vaikuttamisen lähemmäksi verkkonatiivien sukupolvea.
Helsingissä 9.12.2011
Valtteri Aine
puheenjohtaja
Suomen Lukiolaisten Liitto
Laura Simik
pääsihteeri
Suomen Lukiolaisten Liitto
Lisätietoja:
edunvalvonta-asiamies Joonas Mikkilä, joonas.mikkila@lukio.fi, 045 129 6791
Kuva: dabdiputs (CC)