Ensimmäisen kerran yliopistoväkeä nuoremmat opiskelijat ja koululaiset alkoivat järjestäytyä Suomessa vuonna 1939. Marsalkka Mannerheimin syntymäpäivänä perustettiin Suomen Oppikoulujen Toverikuntien Liitto, myöhemmin Suomen Teiniliitto, joka oli alkujaan isänmaallinen ja uskonnollinen järjestö, jonka henkeä kuvailtiin julistuksella "Jumala - Isänmaa - Työ - Velvollisuus".

Teinien nousu, uho ja tuho

Alkujaan Teiniliiton tärkein tehtävä olikin erilaisin keräyksin, tempauksin ja vapaaehtoistöin tukea sotaponnisteluja, mutta toiminnan luonne muuttui. 1960-luvulle tultaessa teiniliittoon kuuluivat lähes kaikki silloiset oppikoululaiset, mutta eivät niinkään velvollisuudentunnosta, vaan pikemminkin siksi, että ilman keltaista teinikorttia ei ollut asiaa teinikuntien (oppilaskuntien silloinen nimi) bileisiin eli teinihippoihin.

Maailmassa, joka oli jaettu Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain etupiireihin, jossa rautaesirippu jakoi Euroopan ja Saksoja oli vielä kaksi, ei Suomen opiskelijajärjestötoiminnassakaan oltu yksimielisiä. Poliittiset riidat esimerkiksi siitä, mitä kohteita pitäisi liiton järjestämillä Taksvärkki-keräyksillä tukea, saivat aikaan jäsenien kaikkoamisen.

1980-luvun alussa Teiniliitto lakkautettiin, kun jäseniä ei ollut mutta massiivisen organisaation aiheuttamat kulut ajoivat järjestön vararikon partaalle. Teiniliiton suurimpia koulutuspoliittisia saavutuksia olivat koulukyytien, kouluruokailun ja opetuksen saaminen ilmaisiksi - asioita, joihin Suomen Lukiolaisten Liittokin on myöhemmin puuttunut.

Koululaisjärjestöjen ja keskiasteen opiskelijajärjestöjen keskusliitto – KKL

Teiniliiton savuavista raunioista oli jäljelle jäänyt järjestö, joka kantoi nimihirviötä Koululais- ja keskiasteen opiskelijajärjestöjen keskusliitto. Vuonna 1978 perustettu KKL yritti pitää huolta myös Teiniliiton asioista vuoteen 1982 asti.

KKL:n jäseniä olivat Ammattikoululaisten liitto (AKL), Iltaopiskelijain liitto (IO), Suomen kauppaopiskelijain liitto (SKOL) ja Finlands Svenska Skolungdomsförbund (FSS). Näistä SKOL ja FSS ovat edelleen olemassa. SKOL on Suomen opiskelija-allianssi OSKU:n jäsen, ja FSS, joka oli aikoinaan hetken myös SLL:n jäsenjärjestö, on nykyään ruotsinkielisten opiskelijoiden itsenäinen etujärjestö. Lukiolaisten alajärjestöä liitossa ei kuitenkaan ollut. Tyhjiöillä on tapana täyttyä, ja idea lukiolaisten omasta liitosta alkoi pikkuhiljaa ottaa tulta.

KKL järjesti valtakunnallisia oppilaskuntapäiviä, jotka keräsivät lukioiden ja muidenkin oppilaitosten oppilaskuntaväkeä koolle. Vuonna 1985 kokoonnuttiin Mikkeliin. Suuren kohun ja innostuksen myötä päätettiin perustaa KKL:n jäsenjärjestöksi lukiolaisten liitto. Kovin keskustelunaihe oli, pitäisikö peruskoululaiset ottaa järjestöön mukaan. Äänestyksen jälkeen päädyttiin jättämään nämä ulkopuolelle, jolloin kysymys järjestön nimestäkin ratkesi. Myöhemmin KKL lopetti toimintansa ja lakkasi lyhyen elinkaarensa päätteeksi olemasta vuonna 1986.

Mikkelin koulukapinasta kaikki alkoi

Suomen Lukiolaisten Liiton perustamisen taustalla oli vaikuttamassa Mikkelissä vuonna 1984 järjestetty koululakko, jossa vastustettiin kaupungin lukioiden yhdistämistä. Lakon myötä oli huomattu, että jatkuvasti päätetään lukiolaisia koskevia asioita heitä kuulematta, mutta että toisaalta lukiolaiset voivat saada muutoksia aikaan, jos vain yrittävät kovasti ja järjestäytyvät yhteen rintamaan.

Toisena toimintavuotenaan 1986 SLL saavutti kaksi suurta merkkipaalua: liitto sai valtionapukelpoisuuden ja omat toimitilat Akava-talolta. Vuonna 1987 näki päivänvalon jäsenlehti Improbatur, joka alkujaan shokeerasi reippaalla anarkismillaan ja huumoriksi tarkoitetuilla mutta vakavasti otetuilla artikkeleillaan huumeiden piristävästä vaikutuksesta koulunkäyntiin. Lehden päätoimittajana toimi alkuvuosina muun muassa Aleksi Bardy, joka sittemmin on kunnostautunut esimerkiksi Häjyt ja Levottomat -nimisten elokuvien käsikirjoittajana. Vaikka SLL:n toiminnassa on ollut aina räväkkyyttä, ainoastaan alkuaikojen Improbatur on onnistunut saamaan aikaan rikostutkinnan, kun lehdessä julkaistiin 1980-luvulla, ennen venäläisten tyttöbändien aikaa, kuvituskuva kahdesta suutelevasta tytöstä.

Edut kortilla ja edunvalvonta koetuksella

Vuonna 1991 syntyi Suomen Lukiolaisten Liiton tunnetuin kapine, Lukiolaiskortti. Kun etujen tarjoaminen lukiolaisille oli ennen jäänyt edunvalvonnan tasolle, nyt myös kukkarossa alkoi tuntua etu liiton jäsenyydestä. SLL:n jäsenmäärä kasvoi noin tuhannesta lähes kymmeneen tuhanteen parin vuoden aikana.

Todelliseen edunvalvonnalliseen kokeeseen SLL joutui vuonna 1992, kun eduskunnassa ehdotettiin lukioihin lukukausimaksuja. Kymmeniä tuhansia lukiolaisia lakkoili eri puolilla maata sanomalehtien otsikoidessa tyyliin "Lukiolaisten liitto jakaa kapinaohjeita" ja "Lukiolaiset protestimarssilla". Eräässä Helsingin keskustan liikennemerkissä samoin kuin turkulaisen Juhana Herttuan lukion edustalla olevassa valopylväässä on viime vuosiin saakka ollut jäljellä vuodelta 1992 peräisin oleva tarra: "Lukiolainen! Älä maksa lukukausimaksua!" Kiitos tehokkaan toiminnan, ehdotus maksuista vedettiin eduskunnassa nolona takaisin. SLL selvisi tulikokeestaan ja nousi viimeistään 90-luvun alussa Suomen Ylioppilaskuntien Liiton rinnalle vaikutusvaltaiseksi opiskelijajärjestöksi.

Tuskin oli lukukausimaksuista selvitty, kun lukioihin alettiin ehdotella maksua kouluruuasta. Maksu olisi todellisuudessa ollut vain lukukausimaksu uusissa vaatteissa, sillä se olisi pitänyt maksaa riippumatta siitä, söikö ruokaa vai ei. Toukokuussa 1993 sanomalehdistökin sai taas kirjoitettavaa SLL:n ottaessa tehokkaasti kantaa ja uhatessa uusilla lakoilla. Lukiolaisten ääntä kuultiin, kiitos yhteisten ponnistelujen, ja tämäkin ehdotus vedettiin pois.

Opetusministeri syyttää lukiolaisia ajojahdista!

Tuhansia lukiolaisia osallistui syksyllä 2000 lukiolaisten työnseisaukseen maksuttomien ylioppilaskirjoitusten puolesta, ja Helsingin keskustassa marssittiin samaan aikaan saman asian puolesta näyttävästi. Jopa silloisella opetusministeri Maija Raskilla, joka oli mennyt lupaamaan, ettei tutkintomaksuja hänen kaudellaan koroteta ja joka oli sittemmin unohtanut oman lupauksensa, menivät pasmat iloisesti sekaisin hänen kohdatessaan SLL:n perustellut vaatimukset ja niiden massiivisen kannatuksen. "Opetusministeri syyttää lukiolaisten liittoa poliittisesta ajojahdista", uutisoi Helsingin Sanomat.

Lähes neljä vuotta myöhemmin, vuonna 2004 lukiolaiset lakkoilivat jälleen. Tällä kertaa työn alla oli jo vuosia jatkunut ylioppilastutkinnon rakennekokeilu. Toimintavuoden edunvalvonnallisena riemuvoittona voidaankin pitää sitä, että liiton pitkäaikainen tavoite kokeilun mukaisen ylioppilastutkinnon vakiinnuttamisesta kaikkiin lukioihin saatiin viimeinkin kunnialla päätökseen. "Kära minister Enestam", kuten ympäristöministeri, puoluejohtaja Jan-Erik Enestamia eräässä mielipidekirjoituksessa tituleerattiin, oli entistä opetusministeriä paksunahkaisempi, kesti median höykytyksen ja piti puolueensa hallituksessa.

Vuonna 1994 luotiin SLL:n piirijärjestömalli, jossa Suomi on jaettu kymmeneen piiriin, joissa jokaisessa toimii lukiolaisten oma, alueellinen edunvalvontajärjestö. Piirijakoa uudistettiin ja viivat piirrettiin uudelleen kartalle vuonna 2002.

Yhdessä paremman lukion puolesta

SLL on aina pyrkinyt olemaan lähellä jäseniään ja palvelemaan lukiolaisia mahdollisimman hyvin. Samalla on tehty arvokasta ja tehokasta edunvalvontatyötä; edustettu Suomen lukiolaisia poliittisten päätöksentekijöiden edessä kertoen heille, mitä lukiolaiset ajattelevat asioista.

Suomen Lukiolaisten Liitto ryhtyi aikanaan ensimmäisten joukossa ajamaan Suomeen luokatonta lukiota - vuosien työn jälkeen tavoite saavutettiin 1996. Lukiolaisten toiminnan ansiota on myös osaltaan se, että lukio-opiskelu on Suomessa maksutonta, ja kouluruokailu edelleenkin ilmaista. Oppilaskunnasta määrätään lukiolaissa eikä edes hirmuhallitsijan otteita käyttävä rehtori voi lakkauttaa oppilaskuntaa. Lukiolaki myös säätää, että opiskelijoita on kuultava koulun päätöksenteossa. Lukiolaisten liitossa lukiolaisilla on Suomessa yhteinen ja kantava ääni, ja tätä ääntä poliittiset päätöksentekijät todella kuuntelevat.

SLL:n puheenjohtajat kautta aikain

1985 Päivikki Helinheimo
1986 Pasi Rinne
1987 Petri Lahesmaa
1988 Petri Lahesmaa
1989 Ville Elonheimo
1990 Repe Harmanen
1991 Pasi Laitala
1992 Henri Korpi
1993 Oula Järvinen
1994 Antti Mäkinen
1995 Jussi Kekkonen
1996 Jussi Kekkonen
1997 Jarkko Sorvanto
1998 Elinor Bradshaw
1999 Kai Mykkänen
2000 Marja Koskela
2001 Niilo Mustonen
2002 Teemu Koivisto
2003 Heikki Siljamäki
2004 Petja Orre
2005 Joonas Turunen