Tavoiteohjelma 2010

Hyväksytty XXV sääntömääräisessä liittokokouksessa Lappeenrannassa 21.-23.11.2009

Suomen Lukiolaisten Liiton tärkein tavoite on tehdä lu­kiokoulutuksesta entistäkin parempaa ja laadukkaam­paa yhdessä lukioiden oppilaskuntien ja henkilökun­nan, kuntien ja valtion kanssa. Suomen Lukiolaisten Liiton toimintaa ja edunvalvontaa ohjaa lukiolaisaate, jonka tärkeimpiä teemoja ovat yleissivistys, tasa-arvo, välittäminen ja demokratia.

Suomen Lukiolaisten Liitto vaatii kuntia ja valtiota panostamaan lukioihinsa, sillä panostus koulutukseen on sijoitus tulevaisuuteen. Nykyisessä taloudellisessa ti­lanteessakaan ei saa unohtaa koulutukseen osoitettujen resurssien merkitystä. Lukiokoulutukseen myönnetyt valtionosuudet on edelleen käytettävä kokonaisuudes­saan lukiokoulutuksen järjestämiseen. Ratkaisuilla, joil­la tavoitellaan ainoastaan rahallisia säästöjä, on usein kauaskantoisia, kestämättömiä vaikutuksia. Suomi ei saa toistaa 1990-luvun laman virheitä säästämällä lap­sista ja nuorista, jotka ovat yhteiskunnan tulevaisuus.

Raha ei kuitenkaan ratkaise kaikkea. Lukion on olta­va välittävä ollakseen motivoiva ja miellyttävä opiskelu- ja työympäristö, jossa myös syntyy tuloksia. Välittäväs­sä lukiossa niin opiskelijoilla kuin henkilökunnallakin on mahdollisuus osallistua lukion kehittämiseen ja lu­kiota koskevaan päätöksentekoon. Välittävässä lukiossa opiskelijahuollon palvelut toimivat ja niitä on riittävästi ja helposti tarjolla. Välittävä lukio on kannustava, opis­kelua ja työssä jaksamista tukeva. Välittävässä lukiossa kukaan ei jää yksin.

2. Lukiolainen on oman opiskelunsa ylijohtaja

2.1 Yleissivistys

Yleissivistys on kokoelma tietoja ja taitoja, joilla pärjää jatko-opinnoissa, työ- ja arkielämässä, ja jonka perus­teella osaa sekä toimia että vaikuttaa yhteiskunnassa aktiivisesti. Yhteiskunta elää jatkuvassa muutoksessa, jolloin yleissivistyksen sisältöä on myös jatkuvasti arvi­oitava uudelleen. Yleissivistykseen kuuluvat kriittinen ajattelu, oppimaan oppiminen, elämänhallinta ja sosi­aaliset taidot. Lukiokoulutuksella on merkittävä rooli yleissivistyksen hankinnassa.

Yleissivistynyt ihminen osaa ajatella itse. Hän suh­tautuu ympäröivään maailmaan kriittisesti mutta avoi­mesti. Hän ymmärtää syy-seuraus-suhteita ja laajoja asiakokonaisuuksia. Yleissivistynyt ihminen hahmottaa yhteiskunnan valtasuhteita, tietää kuinka niihin vaiku­tetaan ja hänellä on tarpeelliset tiedot ja taidot yhteis­kunnan osana toimimiseen.

Yleissivistynyt ihminen osaa oppia. Yleissivistyneen opiskelijan on osattava soveltaa, tulkita ja analysoida oppimaansa tietoa. Tietoyhteiskunnassa ei ole enää merkitystä, kuinka paljon tietää, vaan kuinka tietoa osaa käyttää.

Yleissivistynyt ihminen hallitsee omaa elämäänsä, osaa käsitellä tunteitaan, tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa, muodostaa mielipiteensä itsenäisesti jaon tietoinen sekä oikeuksistaan että velvollisuuksistaan. Yleissivistynyt ihminen ymmärtää myös vastuunsa ym­päristöä kohtaan.

Yleissivistykseen kuuluu myös sosiaalinen sivistys. sivistynyt ihminen on avarakatseinen ja suvaitsevainen. Hän osaa ottaa muut ihmiset huomioon ja ymmärtää muiden kulttuurien ominaispiirteitä ja erilaisuutta. So­siaalisesti sivistynyt ihminen osaa ilmaista itseään ja kykenee tunnistamaan sekä ottamaan huomioon erilai­suuden sosiaalisessa kanssakäymisessä.

2.2 Opetussuunnitelma

Lukion yleissivistävyyden perustan luo kattava kurs­sitarjonta. Opetussuunnitelman on taattava, että lu­kion oppimäärän suorittanut opiskelija saavuttaa hy­vän ja kattavan yleissivistyksen. Kaikkien pakollisten lukiokurssien täytyy olla luonteeltaan yleissivistäviä. Valtakunnallisten syventävien kurssien on nimensä mukaisesti annettava syventävää tietoa oppiaineesta. Soveltavien kurssien tehtävä on taas opettaa sovelta­maan kyseisen aineen kursseilta opittuja tietoja ja taito­ja käytännönläheisemmin keinoin.

Perus- ja korkea-asteen opetuksessa tapahtuneet muutokset pitää huomioida lukion opetussuunnitel­maa uudistettaessa. Lukiolaisilla ja lukiokoulutuksen järjestäjillä on oltava mahdollisuus kommentoida uu­distettavaa opetussuunnitelmaa. Kun koulukohtaisia opetussuunnitelmia laaditaan, opiskelijoiden tarpeet, näkökulmat ja mielipiteet on huomioitava.

Luokaton lukio on toimiva malli järjestää lukio-opetusta, sillä se mahdollistaa lukion suorittamisen opiskelijalähtöisesti. Luokattomassa lukiossa jokainen opiskelija voi vapaasti rakentaa itselleen sopivan opin­tokokonaisuuden.

2.3 Oppiaineet

Äidinkieli ja kirjallisuus

Äidinkielen pakollisilla kursseilla tulee olla enemmän puheviestintä- ja esiintymistaitoharjoituksia. Hyvistä keskustelu- ja perustelutaidoista on hyötyä niin jatko-opinnoissa, työelämässä kuin aktiivisena kansalaisena toimimisessakin. Pakollisilla kursseilla on opetettava tieteellisten tekstien perusteet, jotta opiskelijan valmiu­det siirtyä lukiosta suoraan jatko-opintoihin paranevat. Pakollisilla kursseilla on syvennettävä jo peruskoulussa hankittuja medialukutaitoja.

Lukion äidinkielen pakolliset kurssit suorittanut opiskelija suhtautuu lukemaansa kriittisesti, mutta avoimesti. Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa pitää käyttää ennakkoluulottomasti erilaisia lähteitä ja medioita, joita lukiolaiset käyttävät koulun ulkopuolel­lakin. Äidinkielen kursseilla saa käyttää lisämateriaali­na ainoastaan sellaisia teoksia, jotka ovat käytettävissä ilmaiseksi. Kursseihin kuuluvasta kirjallisuudesta tai kulttuurivierailusta ei saa aiheutua opiskelijalle pakol­lisia kustannuksia.

Vieraat kielet

Vieraiden kielten opiskelun ja arvioinnin painopistettä tulee siirtää entistä enemmän kielenhallintaan ja suul­lisen kielitaidon osaamiseen.

Opiskelijan on koettava, että vieraan kielen opiskelusta on hänelle hyötyä. Opis­kelijalla pitää olla mahdollisuus opiskella toisen koti­maisen kielen tilalla jotain toista kieltä.

Oppilaitoksen on kannustettava opiskelijoita valit­semaan vieraita kieliä. Jos oman lukion opiskelijoista ei saada kokoon tarpeeksi isoa opiskeluryhmää, lukion on pyrittävä järjestämään vieraan kielen opetus muilla tavoin. Lukioiden täytyy tarjota mahdollisuuksia koh­dekielen mielekkääseen käyttöön oppituntien ulkopuo­lella ja mahdollisuuksia tutustua kohdekieleen ja -kult­tuuriin niiden omassa ympäristössä.

Matemaattis-luonnontieteelliset aineet

Opetushallituksen on luotava suuntaa-antava testi, jon­ka avulla lukioon siirtyvä oppilas saa kuvan soveltuvuu­destaan matematiikan lyhyeen tai pitkään oppimää­rään. Opiskelijan on aina saatava itse päättää, kumpaa matematiikan opetusta hän haluaa. Matematiikan op­pimäärän vaihtamisen on oltava sujuvasti mahdollista opintojen kuluessa. Vaihtotilanteessa opiskelijalle on selvitettävä jo suoritettujen kurssien korvaavuudet ja korvaavien kurssien sisällöt.

Matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opetuk­sessa pitää hyödyntää pienryhmiä. Pienryhmissä opis­kelijat ratkaisevat samantasoisten opiskelijoiden kanssa tehtäviä ja auttavat toisiaan.

Matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa on lisät­tävä yhteistyötä ja vuoropuhelua työelämän ja korkea­koulujen kanssa, jotta kaikista lahjakkaimmillekin opis­kelijoille voidaan opettaa mielenkiintoisia ja haastavia asioita. Yhteistyö lisää myös matemaattis-luonnontie­teellisten jatko-opintojen kiinnostavuutta.

Matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa, bio­logiassa ja maantiedossa on tehtävä entistä enemmän käytännön kokeita, jolloin opiskelija voi itse havaita luonnonilmiöitä ja oppia myös konkreettisen esimerkin avulla. Demonstraatiovälineiden pitää olla oppimisen vuoksi moitteettomassa kunnossa. Käytännön kokeista pitää tehdä arvosteltavia työselosteita sekä numeerisesti että graafisesti. Matemaattis-luonnontieteellisissä ai­neissa on esiteltävä tietotekniikan avulla entistä enem­män käytännön sovelluksia.

Yhteiskuntaoppi

Yhteiskuntaopin pitää kannustaa opiskelijoita aktii­viseen kansalaisuuteen. Opetuksen on lähdettävä opiskelijaa lähellä olevista kansalaisvaikuttamisen kanavista.

Yhteiskuntaopin pakollisilla kursseilla tulee entistä enemmän painottaa vaikuttami­sen ja välttämättömien kansalaistaitojen opetusta kuten äänestämistä, veronmaksajana toimimista ja työelä­män pelisääntöjä.

Pakollisilla kursseilla on käsiteltävä opiskelijoiden edunvalvontajärjestöjä, kuten Suomen Lukiolaisten Liittoa. Yleissivistyneen, aktiivisen kan­salaisen on osattava maksaa veronsa, tiedettävä oikeu­tensa työntekijänä ja tunnettava suomalaista ja euroop­palaista puoluekenttää. Pakollisten kurssien pohjalta on tunnettava keskeiset yhteiskunnalliset toimijat sekä ymmärrettävä niiden suhteet ja vaikutukset. Yhteiskun­taopin pakolliset kurssit suorittanut lukiolainen tuntee oikeutensa ja velvollisuutensa niin kuntalaisena kuin Suomen, Euroopan unionin kuin koko maailman kansalaisenakin.

Uskonto ja elämänkatsomustieto

Eri uskontojen opetuksesta täytyy siirtyä kaikille yhtei­seen uskontotieteelliseen ja kulttuurien eroja käsittele­vään opetukseen. Opiskelijoiden ymmärrys ja yleistieto muista kulttuureista auttaa heitä myös ymmärtämään maailman tapahtumia ja konflikteja.

Uskontotieteellisessä ja kulttuurien eroja käsittele­vässä opetuksessa on käsiteltävä uskontojen merkitystä, erilaisten uskontojen syntyä ja uskontojen vaikutusta sekä historiaan että nykypäivään. Uskontotieteelliseen ja kulttuurien eroja käsittelevään opetukseen on sisäl­lytettävä myös nyky-yhteiskunnan erilaisten moraali­käsitysten käsittelyä. Uskontotieteellinen ja kulttuurien eroja käsittelevä opetus lisää kulttuurien välistä ymmär­rystä ja tasa-arvoa kansainvälistyvässä Suomessa.

Niin kauan kuin lukiossa opiskellaan erikseen us­kontoa ja elämänkatsomustietoa, jokaisen opiskelijan on saatava päättää itse, haluaako hän osallistua us­kontokuntansa mukaiseen vai elämänkatsomustiedon opetukseen.

Myös maailmanuskontojen ja kulttuurien erojen tuntemusta on sisällytettävä sisällytettävä uskonnon ja elämänkatsomustiedon pakollisiin kursseihin."

Terveystieto ja liikunta

Terveystiedon täytyy tarjota realistista ja ajanmukaista tietoa terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä ja yllä­pitämisestä. Terveystiedon opetuksessa on huomioitava opiskelijan peruskoulussa hankkimat tiedot. Lukiossa on tarjottava yhtenä terveystiedon soveltavana kurssina Suomen Punaisen Ristin määrittelemä Ensiavun perus­kurssi EA 1.

Lukion liikunnassa opiskelijan on tutustuttava eri­laisiin lajeihin, jotta opiskelija voi löytää lajin, joka sopii parhaiten juuri hänelle. Liikunnan opetuksen paino­piste on oltava terveellisessä ja monipuolisessa liikun­nassa. Opiskelijalle on opetettava myös kehonhuoltoa. Lukion pakollisen liikunnan on annettava valmiuksia ja kannustettava itsenäiseen liikunnan harrastamiseen. Lukiolaisen on saatava suorittaa pakolliset liikunnan kurssit saman lukuvuoden aikana niin tahtoessaan. On luokattoman lukion hengen vastaista velvoittaa lukio­laista hajauttamaan yksittäiset liikunnan kurssit eri lu­kuvuosille.

Taideaineet

Kuvaamataidon ja musiikin pakollisten kurssien on oltava luonteeltaan yleissivistäviä. Taidehistorian, mu­siikin historian ja niiden tyylisuuntien opiskelun lisäksi kursseilla on opetettava käsillä tekemistä ja itsensä il­maisemista taiteen avulla. Kuvaamataidon ja musiikin kursseilla opiskelijan on saatava tutustua opiskeltavan taideaineen esimerkkiteoksiin myös henkilökohtaisesti esimerkiksi konserteissa tai taidenäyttelyissä. Kolmas taideaineiden pakollinen kurssi voi olla mikä tahansa koulussa tarjottu taideaineen kurssi. Taideaineiden pakollisista kursseista ei saa koitua pa­kollisia kustannuksia opiskelijalle. Kohtuullisia materi­aalimaksuja voidaan periä, mutta opiskelijalla on aina oltava mahdollisuus käyttää omia välineitään niin ha­lutessaan.

2.4 Opetuksen järjestäminen

Opiskelijoiden mielipide on otettava huomioon kaikis­sa opetuksen järjestämiseen liittyvissä ja opiskelijoita koskevissa päätöksissä.

Suuret ryhmäkoot eivät ole opiskelijoille eduksi. Suurissa ryhmissä yhä useampi jää huomioimatta hen­kilökohtaisen ohjauksen puutteen myötä. Lukion ja koulutuksen järjestäjän on yhdessä huolehdittava, ett­eivät ryhmäkoot kasva liian suureksi.

Lukioissa on siirryttävä 75 minuutin pituisiin oppi­tunteihin. Pidempi opetustuokio tekee opiskelusta te­hokkaampaa ja koulupäivistä rakenteeltaan järkeväm­piä.

Opiskelijoilla pitää olla mahdollisuus saada opet­tajan jakama opetusmateriaali myös sähköisessä muo­dossa.

Koska arviointi luo puitteet opetuksen kehittämi­selle, jokaisen kurssin jälkeen opiskelijoille on varattava mahdollisuus arvioida nimettömästi kurssin opetusta. Arviointien tulokset pitää koota ja käsitellä asianmu­kaisesti lukion sisällä kehityksen takaamiseksi. Tulosten täytyy olla myös soveltuvin osin julkisia.

Lukion poissaolo- ja myöhästymiskontrollista on oltava yhteisesti sovitut säännöt opiskelijoiden ja opet­tajien välillä. Täysi-ikäisiltä opiskelijoilta ei saa vaatia huoltajan hyväksyntää poissaoloille, koska lukion tavoi­te on kasvattaa lukiolaisista itsenäisiä vastuunkantajia. Holhoava poissaolo- ja myöhästymiskontrolli ei edistä opiskelijan itsenäistymistä.

Lukioissa on käytettävä sähköistä kurssienhallinta­järjestelmää, jonka avulla opiskelijat voivat helpommin valita kursseja, muuttaa kurssivalintojaan ja seurata opiskeluidensa etenemistä. Opiskelijoiden on saatava valita haluamansa opettajan kursseja, joten kurssien opettajat on ilmoitettava ennen kuin opiskelija tekee kurssivalintansa.

Opiskelijan on oltava mahdollista suorittaa mikä ta­hansa kurssi itsenäisesti, sillä perusteettomat rajoitukset aiheuttavat pahimmillaan lukio-opintojen pidentymis­tä ja opiskelumotivaation laskemista. Mikäli opiskelija haluaa suorittaa kurssin itsenäisesti, on sen oltava mah­dollista samalla työmäärällä kuin oppitunneille osallis­tuvilla. Opiskelijalle on hyödyllistä harjoitella kurssien itsenäistä suorittamista, sillä se valmistaa opiskelijoita korkea-asteen opiskeluun.

Toisen asteen oppilaitosten on saatava muokata loma-aikojaan esimerkiksi lauantaikoulupäiviä lisää­mällä. Miellyttävät loma-ajat ovat kiistattoman tärkeitä opiskelijoiden hyvinvoinnin kannalta.

2.5 Etä- ja verkko-opetus

Kattavan lukioverkon säilyttämiseksi pienten lukioiden verkostoituminen täytyy mahdollistaa etäopetuksen ja muiden tarkoituksenmukaisten metodien avulla. Jokai­sessa lukiossa on oltava laajakaistainen internet-yhteys ja sähköiseen etäopetukseen tarvittava laitteisto, jonka avulla koulu pystyy toimimaan etäopetusta lähettävä­nä ja vastaanottavana tahona. Jotta kaikkiin lukioihin saadaan laaja kurssitarjonta, lukioille on luotava avoin etäopetusverkko. Verkon puitteissa tarjotaan opiskeli­joille lukio- ja korkeakoulukursseja. Etäopetusverkon avulla pienten lukioiden olemassaolon edellytykset pa­ranevat.

Etäopetus lisää yhteistyön mahdollisuuksia eri­tyisesti maantieteellisesti erillään olevien lukioiden välillä. Maantieteellisesti lähekkäin sijaitsevien lukioi­den on tehtävä yhteistyötä etenkin työsuunnitelmia ja tuntikaavioita laadittaessa, jotta opiskelijat voivat ha­lutessaan valita kursseja useiden lukioiden kurssitar­jottimista sekä suorittaa tarpeen tulleen vaihtojaksoja lähilukioissa.

Etäopetus ei saa korvata lähiopetusta kokonaan. Etäopetusta järjestettäessä on huolehdittava opiskeli­joiden oikeusturvasta, vuorovaikutuksesta opettajan ja opiskelijan välillä sekä normaalia laajemmasta opinto-ohjauksesta. Etäopetuksen ryhmäkokojen on oltava niin pieniä, että opiskelija saa varmasti tarpeeksi opet­tajan ohjausta.

2.6 Opiskelijan arviointi

Koeviikko on olennainen osa luokatonta lukiota ja siksi se on varattava ainoastaan kokeisiin valmistautumis­ta, osallistumista ja palautteen saamista varten, vaikka oppiminen tapahtuukin pääosin koko jakson aikana. Koeviikolla ei saa olla velvoitetta osallistua oppitun­neille, eikä koeviikolla tapahtuvaan kertaukseen saa si­sällyttää uusia asioita. Koeviikkoja ei saa sijoittaa pääl­lekkäin kevään tai syksyn ylioppilaskirjoitusten kanssa. Kokeet on palautettava opiskelijalle henkilökohtaisesti opiskelijan oikeusturvan ja henkilökohtaisen palaut­teen takaamiseksi, ja kokeiden palauttamiselle on va­rattava riittävä aika.

Opiskelijoille on tarjottava mahdollisuus uusia kurs­sikokeita tai korottaa arvosanojaan tenttimällä jokaisen koeviikon jälkeen. On kohtuutonta vaatia parempaa kurssiarvosanaa haluavaa opiskelijaa käymään koko kurssi uudestaan.

Kurssikokeen tarkoitus on arvioida, miten opis­kelija on sisäistänyt kurssin oppisisällön. Kun kokeita suunnitellaan, on huomioitava että kokeen tekeminen ja palauttaminen on myös oppimistilanne. Kurssin ar­viointikriteereistä on sovittava opiskelijoiden ja opetta­jan kesken kurssin alkaessa. Arvioinnin tehtävänä on antaa opiskelijalle palautetta opintojen etenemisestä ja oppimistuloksista. Koko kurssin arvioinnissa on otet­tava huomioon myös opiskelijan aktiivisuus. Poissaolot eivät saa vaikuttaa kurssin arviointiin, jos opiskelija on suorittanut saman työmäärän kuin oppitunnille osallis­tuneet. Arvosteluperusteiden pitää olla kaikille opiskelijoil­le samat riippumatta siitä, mille kurssin toteutukselle opiskelija osallistuu. Gaussin käyrää tai muita opiske­lijoiden tuloksia keskenään vertailevia arvosteluperus­teita ei saa käyttää kurssisuoritusten arvioinnissa, vaan tietylle osaamistasolle yllettyään opiskelijan tulee saada tietty arvosana riippumatta kurssin yleisestä osaamisen tasosta.

Valtakunnallisten taito- ja taideaineiden kurssit on arvioitava ensisijaisesti numeroarvosanalla, mutta halu­tessaan opiskelija voi saada niistä suoritusmerkinnän.

Lain mukaisesta oikeudesta lukea hyväkseen lukion oppimäärään muualla suoritetut opinnot, jotka vastaa­vat sisällöltään lukion opetussuunnitelmaa, on pidet­tävä kiinni. Ulkomailla suoritetut opinnot on voitava lukea hyväksi lukion oppimäärään niiltä osin kuin ne vastaavat opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjä kurssisisältöjä. Opiskelijalle, jonka opinnot eivät täysin vastaa lukion kurssisisältöjä, on tarjottava mahdollisuus osoittaa osaamisensa kurssikokeella.

Oppimista tapahtuu muuallakin kuin vain oppi­laitoksissa tai järjestetyissä oppimistilanteissa. Non-formaalin oppimisen tunnustamisen keinoja on selvi­tettävä ja toimivia rakenteita opitun tunnustamiseen luotava. Lukioiden täytyy lukea hyväksi asianmukaises­ti dokumentoitu non-formaali oppiminen, joka vastaa laissa määriteltyjä lukiokoulutuksen tavoitteita. Tun­nustetut aihekokonaisuudet, kuten kansalaisjärjestöissä tehty vapaaehtoistyö ja opitut taidot, on luettava hyväk­si ensisijaisesti soveltaviksi kursseiksi.

2.7 Erityisopetus ja esteetön opiskelu lukiossa

Nykyinen koulutusjärjestelmä tasapäistää opiskelijoita, eikä tue heikoimpien eikä lahjakkaimpien oppimista parhaalla mahdollisella tavalla. Enemmän ohjausta ja tukea tarvitseville on annettava erityishuomiota. Toi­saalta hyvin menestyville opiskelijoille on mahdollistet­tava oman tasonsa mukainen eteneminen opinnoissaan. Erityisopetuksen riittävyys ja saatavuus on turvattava koko maassa. Kaikille opiskelijoille on tarvittaessa an­nettava erityisopetusta kaikissa lukuaineissa sekä taito- ja taideaineissa.

Lukio-opetuksessa on otettava huomioon opiskeli­joiden erilaiset tarpeet ja lähtökohdat. Lukivaikeuksista kärsivät on otettava huomioon opetuksessa sekä kokeita suunniteltaessa että niitä suoritettaessa. Lukivaikeuksi­en havaitsemiseksi täytyy kaikkien ensimmäisen vuo­sikurssin opiskelijoiden tehdä lukihäiriötä kartoittava testi, jonka on oltava opiskelijalle maksuton. Jos jot­kut koulutyöt ovat vaikeuksia kohtaavalle opiskelijalle haastavia suorittaa ilman apuvälineitä, on koulutuksen järjestäjän hankittava riittävä määrä tarvittavia apuvä­lineitä.

Esteitä kohtaaville opiskelijoille on turvattava tasa­vertaiset mahdollisuudet opiskeluun. Esteitä kohtaavien opiskelijoiden ja heidän vanhempien kanssa on käytävä ennen opiskelujen aloittamista keskustelu, jossa kartoi­tetaan opiskelua rajoittavat tekijät ja tukitoimet opiske­lun sujuvuuden mahdollistamiseksi. Koulurakennukset on suunniteltava esteettömiksi. Myös opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteisvastuuta avustamisessa on koros­tettava, jotta esteitä kohtaava opiskelija tuntisi olevansa tasa-arvoinen kouluyhteisössä esteistään huolimatta.

2.8 Maahanmuuttajataustaiset nuoret

Maahanmuuttajataustaisten nuorten lukio-opiskelun edellytyksiä on edistettävä tukemalla kotimaisen kielen opiskelua läpi koko koulutusjärjestelmän. Opetettavan kotimaisen kielen oppisisällön täytyy olla nykyaikaista kieltä. Lukio on voitava suorittaa tarvittaessa useam­man vuoden aikana erityisjärjestelyin. Lukioissa, joissa on maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita, on laaditta­va monikulttuurisuussuunnitelma. Suunnitelman tulee sisältää käytännön toimenpiteitä opiskelijoiden taustan huomioimiseksi, kotoutumisen edistämiseksi, suvaitse­van ilmapiirin luomiseksi ja kodin ja koulun yhteyden­pidon sekä henkilökunnan ja muiden opiskelijoiden monikulttuurisuustaitojen kehittämiseksi. Maahan­muuttajataustaiset nuoret on otettava aktiivisesti mu­kaan oman kouluympäristönsä kehittämiseen.

Maahanmuuttajataustaisen nuoren oman äidinkie­len opiskelua ja ylläpitoa on tuettava, sillä oma kieli on nuorelle tärkeä osa identiteettiä. Vieraskielisen opiske­lijan on tarvittaessa saatava opetusmateriaalia hallitse­mallaan kielellä.

Maahanmuuttajan opiskelua erityisesti ilta- tai ai­kuislukiossa on tuettava valmentavalla opetuksella, joustamalla opetuskielessä sekä panostamalla kotimai­sen kielen tukiopetukseen.

2.9 Opiskeluympäristö

Lukion on oltava terveellinen ja turvallinen paikka opiskella ja työskennellä. Homeesta ja kosteusvaurioista kärsivät koulurakennukset on kiireesti korjattava.

Kou­lurakennusten kuntoa on valvottava säännöllisin vä­liajoin. Kosteusvauriotapauksissa on selvitettävä sisäil­man laatu ja varmistettava, ettei se aiheuta terveydelle vaaraa. Terveydelle vaarallisten tilojen korjaamisen tu­lisi olla koulutuksen järjestäjän velvollisuus. Luokka- ja opetustilat on valaistava asianmukaisesti. Koulutuksen järjestäjän on satsattava luokka- ja opetustilojen ergo­nomiaan, ilmastointiin ja lämmitykseen. Opiskelijoi­den ei pidä kärsiä huonosta sisäilmasta, lämmönvaih­teluista, päänsärystä tai niska- ja hartiakivuista, jotka häiritsevät opiskelua.

Kouluruokailu luo pohjaa nuorten ruokailutottu­muksille. Siksi kouluruokaan on panostettava ja siihen on osoitettava enemmän resursseja. Ruuan arvonlisäve­ron alennus ei saa johtaa kouluruokaan tarkoitettujen resurssien leikkaamiseen. Kouluruoan tuottajan kil­pailuttaminen tai valmistamisen keskittäminen ei saa johtaa kouluruoan laadulliseen heikkenemiseen. Kou­luruoan täytyy olla opiskelijoille maksutonta, ravinto­arvoiltaan sekä laadultaan moitteetonta ja sitä on oltava tarjolla riittävästi. Kouluruokailussa tarjotaan hyvää ja ravitsevaa ruokaa myös kaikille allergikoille sekä ra­vintoarvoiltaan riittävää ja maukasta kasvisruokaa. Lu­kioissa on tarjottava terveellinen välipala korkeintaan pientä maksua vastaan. Abiturienttien täytyy saada ruokailla lukiossa myös lukuloman ja ylioppilaskirjoi­tusten aikana.

Jokaisessa lukiossa on oltava turvallisuussuunnitel­ma, jossa ohjeistetaan opiskelijat ja henkilökunta poik­keustilanteiden varalle. Lukioissa on järjestettävä kerranlukuvuodessa toimintaharjoitukset erilaisia poikkeusti­lanteita kuten tulipaloja ja ulkopuolista uhkaa varten. Suomen kouluissa on otettava käyttöön riskianalyysi.

Lukiolaisille on tarjottava riittävät ja asianmukai­set oleskelutilat sekä turvalliset tavaroiden säilytystilat. Jokaiselle opiskelijalle on oltava luokassa oma, kiinteä työtila.

Lukion perusvarustukseen kuuluvat ajanmukaiset ja riittävästi varustellut tietokoneet, langattomat Internet-yhteydet ja muut tekniset laitteet. Lukiossa on oltava työpisteitä, joissa opiskelijat voivat tehdä ensisijaisesti koulutehtäviään tietokoneilla. Koulutuksen järjestäjän on koulutettava lukio-opettajat hyödyntämään luok­katiloissa olevaa tekniikkaa opetuksessaan. Tekniikan käyttäminen opetuksessa ei saa kuitenkaan olla itseis­arvo. Opiskelijoilla pitää olla mahdollisuus hyödyntää koulun tiloja ja laitteita myös kouluajan ulkopuolella.

2.10 Lukion ilmapiiri

Lukion ilmapiirin on oltava avoin ja välittävä sekä kiu­saamista, syrjintää ja rasismia vastustava. Opiskelijoita on arvostettava ja kohdeltava yhdenvertaisesti. Ongel­matilanteisiin on puututtava viipymättä. Lukio-opiske­lijat ovat matkalla aikuisuuteen, minkä vuoksi heitä on kohdeltava luottamusta osoittaen.

Kaikissa lukioissa on oltava kiusaamisen, väkivallan, syrjinnän ja rasismin ehkäisemisen toimenpidesuun­nitelma ja tasa-arvosuunnitelma, joista on kerrottava kaikille koulun opiskelijoille. Lisäksi lukioissa on olta­va mielenterveyskysymyksiä, tupakointia ja päihteiden käyttöä, erilaisia onnettomuuksia ja kuolemantapauk­sia koskevat toimintaohjeet. Oppilaskunnalla pitää olla mahdollisuus osallistua suunnitelmien ja toimintaoh­jeiden tekemiseen ja päivittämiseen.

3. Lukiolaisen arjesta huolehtiminen

3.1 Opinto-ohjaus ja opinto-ohjaajat

”Opinto-ohjaajien erityistä ammattitaitoa tarvitaan eri­tyisesti lukion jälkeiseen aikaan lukiolaisia opastettaes­sa.” Kokemuksia lukion opinto-ohjauksesta – selvitys 2008, Suomen Lukiolaisten Liitto

Jotta ylioppilaat saadaan ripeästi kiinni jatko-opin­toihin ja työelämään, henkilökohtaisen opinto-ohja­uksen määrää on lisättävä ja sen laatua parannettava. Opiskelijoille on tarjottava ajantasaista ja realistista tietoa jatko-opintomahdollisuuksista ja alakohtaisista työllistymismahdollisuuksista. Opiskelijoille on tarjot­tava tietoa erilaisista välivuoden viettomahdollisuuksis­ta ja palveluista, joita yhteiskunta tarjoaa lukion päät­täneille.

Jokaista kahtasataa opiskelijaa kohden on oltava yksi täysipäiväinen opinto-ohjaaja. Henkilökohtaisen opinto-ohjauksen merkitys korostuu erityisesti opinto­jen nivelvaiheissa, koska väärälle alalle joutuminen ai­heuttaa opintojen pitkittymistä ja usein myös opintojen keskeytymistä. Opiskelijan ja opinto-ohjaajan tapaami­sessa on käsiteltävä opiskelijan lukio-opintojen etene­mistä ja opintojen sujumista opiskelijan omasta näkö­kulmasta. Tapaamisissa on käsiteltävä myös opiskelijan kiinnostuksen kohteita ja vahvuuksia sekä niiden poh­jalta opiskelijan jatko-opintoja ja niihin hakeutumista. Lukion ensimmäisessä jaksossa on järjestettävä opinto-ohjauksen ensimmäinen kurssi, joka toimii sa­malla lukio-opintoihin orientoivana kurssina. Kurssin aikana opiskelijan on tavattava terveydenhoitaja, ku­raattori ja koulupsykologi, jotta opiskelija tutustuu hä­nelle tarkoitettuun turvaverkkoon ja osaa tarvittaessa myöhemmin hyödyntää sitä. Opinto-ohjaajan on järjes­tettävä henkilökohtainen tapaaminen kaikkien uusien opiskelijoiden kanssa. Orientoivalla kurssilla opiskeli­jan on myös laadittava opintosuunnitelma lukioajak­seen. Opiskelijalle on jo lukion alussa kerrottava, miten tehtävät ainevalinnat lukio-opiskelussa ja ylioppilaskir­joituksissa vaikuttavat jatko-opiskelumahdollisuuksiin. Opinto-ohjauksen täytyy auttaa opiskelijaa löytämään oma oppimistyylinsä ja siihen liittyvät työskentelyta­vat.

Opinto-ohjaajien koulutusta on kehitettävä, koulu­tuksen aloituspaikkamääriä nostettava ja muodollisesti pätevien opinto-ohjaajien määrää lisättävä. Opinto- oh­jaajille täytyy antaa koulutusta ammatinvalintaan oh­jaamisesta, syrjäytymisen ehkäisemisestä ja opiskelijoi­den arkeen liittymistä ongelmista.

Jotta opinto-ohjaajat voisivat tarjota ajanmukaista ja täsmällistä tietoa opiskelusta, opintoihin hakeutu­misesta, pääsykokeista sekä työmarkkinatilanteesta, on heidän osallistuttava säännöllisesti jatko- ja täydennys­koulutuksiin. Opinto-ohjaajien täydennyskoulutuksiin osallistumiselle on oltava riittävästi mahdollisuuksia ja rahoitusta. Täydennyskoulutuksia pitää tarjota sään­nöllisesti ja niiden täytyy olla opinto-ohjaajille maksut­tomia.

3.2 Opiskelijahuolto

Lukiossa opiskelijahuollolla tarkoitetaan opiskelijoiden fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista huolehtimista. Opiskelijahuollon tavoitteena on luoda turvallinen ja terve opiskelu- ja työympäristö sekä eh­käistä syrjäytymistä. Opiskelijahuoltoon on kohdistet­tava selkeästi enemmän resursseja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäresurssit on erityisesti käytettävä palveluihin, jotka ehkäisevät ja hoitavat mielentervey­dellisiä ongelmia.

Lukiolaisten terveydenhuolto on järjestettävä niin, että lukiolaisille on kokopäiväinen terveydenhoitaja, koulukuraattori ja koulupsykologi 600 opiskelijaa koh­den ja kokopäiväinen lääkäri 2100 opiskelijaa kohden.

Jokaisessa lukiossa on oltava toimiva opiskelija­huoltoryhmä, johon kuuluvat rehtori, opinto-ohjaaja, koulukuraattori, koulupsykologi, terveydenhoitaja sekä tarvittavat opettajien ja ryhmänohjaajien edustajat. Opiskelijahuoltoryhmän on kuultava oppilaskunnan edustajia säännöllisesti. Jokaisessa lukiossa on oltava opiskelijahuoltosuunnitelma, joka määrittää opiskelija­huoltoryhmän toiminnan.

Opiskelijahuoltoryhmän toimintaa on tehostettava ja ryhmän sisäistä tiedonkulkua on helpotettava. Koska ryhmän jäseniä koskee vaitiolovelvollisuus, ei ryhmän sisällä pitäisi olla keinotekoisia esteitä tiedon jakami­seen yksittäisistä opiskelijoista.

3.3 Lukiolaisen opiskeluterveydenhuolto

Opiskeluterveydenhuollon palveluiden on oltava hel­posti saatavilla omasta lukiosta tai sen välittömästä läheisyydestä. Opiskelijan on saatava terveydenhoito­palveluja siinä kunnassa, jossa hän käy lukiota. Koulu­tuksen järjestäjän velvollisuus on tiedottaa opiskelijoille sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista ja niiden saa­tavuudesta.

Koulutuksen järjestäjän on huolehdittava siitä, että lukiolaisille järjestetään, valtioneuvoston asetuksen 380/2009 mukaisesti, lukio-opiskelun alussa perusteel­linen terveystarkastus sekä tarjotaan sen myötä ilmen­neitä tarpeita vastaavaa hoitoa heti.

Lukiolakiin on kirjattava lukiolaisen oikeus opiske­luterveydenhuoltoon. Koska alle 18-vuotiaat lukiolai­set kuuluvat lastensuojelulain piiriin, on koulutuksen järjestäjä velvoitettava tarjoamaan opiskeluterveyden­huoltopalvelut samassa laajuudessa kuin perusasteen oppilaille.

Sosiaali- ja terveysministeriön on asetettava työryh­mä selvittämään lukioiden opiskeluterveydenhuollon saatavuutta ja järjestämistapaa. Selvityksen pohjalta on tehtävä tarvittavat toimenpiteet.

Lukiolaisten päihdetestausta ei saa suorittaa kuin erityistapauksissa. Ylioppilaskokeiden erityisjärjestelyä koskevaan ha­kemukseen tarvittavien lääkärinlausuntojen ja -todis­tusten sekä muiden asiantuntijalausuntojen on oltava opiskelijalle tutkimuksineen täysin maksuttomia.

3.4 Toimiva oppilaskunta tuo yhteisöllisyyttä ja de­mokratiaa kouluun

Oppilaskuntatoiminnalla edistetään koko kouluyh­teisön hyvinvointia rakentamalla yhteisöllisyyttä sekä tarjoamalla opiskelijoille mahdollisuus kehittää omaa opiskeluympäristöään ja harjoitella tärkeitä vaikuttami­sen taitoja. Oppilaskunta on opiskelijoiden ensisijainen vaikutuskanava koulun sisällä. Oppilaskuntien hallitus on oppilaskunnan äänenkäyttäjä, joten se on valittava demokraattisesti ja sen on toiminnassaan ja päätöksen­teossaan pyrittävä mahdollisimman lähelle tavallista opiskelijaa.

Lukiolaki velvoittaa kuulemaan oppilaskuntaa en­nen merkittävien opiskelijoita koskevien päätösten tekemistä. Opiskelijat on otettava mukaan valmistelta­essa päätöksiä esimerkiksi opetussuunnitelmasta, vuo­sisuunnitelmasta, tuntikiertokaaviosta, käytettävistä oppikirjoista, merkittävistä investoinneista, koulura­kennuksen muutoksista, koulun yleisestä kehittämises­tä ja toimintatapojen muutoksista sekä rehtorin ja opet­tajien valinnoista. Kuulemisvelvoitteen selkeyttämiseksi on lukiolakiin tai -asetukseen eriteltävä asiat, joissa op­pilaskunta on otettava mukaan päätöksentekoon. Lail­linen vastuu opiskelijoiden kuulemisesta ei rajoitu vain kouluun, vaan se koskee myös koulutuksen järjestäjän päätöksentekoelimiä. Oppilaskuntien pitää olla kunnis­sa ensisijainen lukiolaisten kuulemiskanava.

Oppilaskuntatoimintaan osallistumista ei saa laskea poissaoloksi kurssilta. Oppilaskunnan hallituksella on oltava mahdollisuus toimia säännöllisesti kouluaikana. Oppilaskuntatoiminnasta on myönnettävä toiminnassa mukana oleville asianmukaiset kurssimerkinnät, jotka Opetushallituksen on määriteltävä.

Koulutuksen järjestäjän on annettava oppilaskun­nan käyttöön sopivat tilat ja koulun viestintävälineitä. Oppilaskunnan toiminnan rahoitus ei saa olla yksin sen oman varainkeruun varassa, koska varainhankinta ei ole oppilaskunnan hallituksen päätehtävä. Oppilas­kuntien on oltava oikeutettuja hakemaan ja saamaan kunnilta nuorisolain mukaista nuorisoryhmien tukea. Oppilaskunnille on tiedotettava selkeästi tästä mahdol­lisuudesta.

Oppilaskuntatoiminta täytyy säätää lailla verova­paaksi ja oppilaskunnat on määriteltävä yleishyödylli­sen yhdistyksen kaltaisiksi. Oppilaskunta on juridisesti määriteltävä oikeushenkilöksi. Oppilaskunnat eivät saa tavoitella taloudellista hyötyä, vaan toiminnan perustan on oltava koko oppilaskunnan viihtyvyyden ja opiske­luympäristön kehittäminen.

Oppilaskuntien ylläpitämiä juoma- ja välipala-auto­maatteja ei saa poistaa lukioista ilman, että oppilaskun­ta osallistuu päätöksen tekemiseen ja että koulutuksen järjestäjä alkaa tukea oppilaskuntien toimintaa juoma-automaattien tuottoja vastaavalla summalla. Erilaiset automaatit ovat usein oppilaskunnille välttämätön tu­lonlähde, joiden poistaminen ilman menetettyjä tuloja korvaavaa rahoitusta heikentäisi huomattavasti oppi­laskuntien toimintaedellytyksiä.

Oppilaskunnalla on oltava opettajankokouksissa puhe- ja esitysoikeudellinen edustus. Opiskelijoilla on oltava edustus kaikissa koulun valmistelevissa ja päät­tävissä elimissä. Opettajakunnalla on edustus oppilas­kunnassa ohjaavan opettajan muodossa. Oppilaskunta päättää ohjaavan opettajan valinnasta ja toiminnasta. Oppilaskunnan ohjaavan opettajan on oltava toimin­taan sitoutunut ja toiminnasta kiinnostunut. Sitoutu­misen turvaamiseksi on koulutuksen järjestäjän mak­settava palkkio ohjaavalle opettajalle ja tarvittaessa huojennettava ohjaavan opettajan opetusvelvollisuutta. Ohjaavan opettajan on saatava riittävä koulutus työnsä tueksi. Oppilaskunnan hallituksen toiminta ei saa riip­pua ohjaavasta opettajasta, jonka rooli on auttaa ja neu­voa tarvittaessa.

3.5 Tutortoiminta

Lukioiden on toimittava aktiivisesti lukion ilmapiirin parantamiseksi, mikä tekee tutoreiden ja oppilaskunta­toimijoiden yhteistyöstä tärkeää. Tutortoiminta on hyvä keino tutustuttaa opiskelijoita toisiinsa ja lukioelämän kiemuroihin. Tutorin tehtävä on opastaa ja tukea uutta opiskelijaa. Tutorin on saatava koulutus, joka valmen­taa hänet tehtäväänsä. Tutorina toimimisesta on saatava kurssimerkintä.

3.6 Opintotuki ja opiskelijoiden taloudellinen tilan­ne

Itsenäisesti asuvan lukiolaisen opintotuen täytyy olla samalla tasolla korkeakouluopiskelijan tuen kanssa. Opintotuki ei saa riippua opiskelijan iästä tai koulu­tusasteesta. Opintotuki täytyy sitoa elinkustannusten nousuun. Kiireellisin toimenpide opintotukijärjestelmän ke­hittämisessä on huoltajien tulojen vaikutuksen poista­minen itsenäisesti asuvien täysi-ikäisten toisen asteen opiskelijoiden opintotukeen. On kohtuutonta vaatia, että huoltajat huolehtisivat esimerkiksi opiskelupaikan vuoksi toiselle paikkakunnalle muuttaneen täysi-ikäi­sen opiskelijan toimeentulosta.

Jos opiskelija pystyy yhdistämään työn ja opiskelun, hänen työntekoaan on tuettava. Opintotuen tulorajojen pitää siis perustua opintojen etenemiseen eikä kiintei­siin rajoihin. Lainanottoa ei saa pitää ensisijaisena opin­totuen muotona toisen asteen opiskelijoille.

Alle 18-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden vä­liinputoaja-asema tukiverkossa on korjattava.

Lukion pakolliset ja syventävät kurssit saavat ai­heuttaa opiskelijalle vain vapaaehtoisia maksuja. Op­pilaitos ei saa periä muitakaan lainvastaisia, pakollisia maksuja.

Lukiolaisten oppikirjakustannukset ovat liian kor­keat. Lukion oppikirjojen käytettävyyteen vuodesta toiseen on kiinnitettävä huomiota välttämällä turhien uusien painosten käyttöönottoa. Oppikirjat on tehtävä niin, että niitä voidaan käyttää koko opetussuunnitel­man voimassaoloajan. Opetushallituksen on valvottava lukion oppikirjojen painosten käyttöönottoa. Oppikir­jakustannuksia voidaan vähentää ottamalla käyttöön enemmän sähköisesti tarjottavia oppimateriaaleja. Koulutuksen järjestäjän on tarjottava opiskelijoille vält­tämättömät tekstiteokset. Opiskelijan on voitava osal­listua kurssille ilman tiettyä oppikirjaa tai sen painosta.

Mikäli kunta ei tarjoa alueellaan lukiokoulutusta, on sen maksettava opiskelijalle koulumatkatuen oma­vastuuosuus täysimääräisenä tai maksettava opiskelijan koulumatkat täysimääräisenä, jos koulumatkatuen kri­teerit eivät täyty.

Jos lukioverkkoa joudutaan olennaisesti harven­tamaan, kuntien ja valtion on huolehdittava siitä että opiskelija-asuntoja rakennetaan riittävästi eri puolille Suomea. Opiskelijat kärsivät jo nyt opiskelija-asuntojen ja kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puutteesta.

4. Ylioppilastutkinto

Ylioppilastutkinnon tehtävä on arvioida kokelaan kyp­syyttä, opintosisällöllisiä tietoja sekä kykyä soveltaa oppimaansa. Lukiolaisen on tiedettävä ylioppilastut­kinnon merkitys lukio- ja jatko-opiskelussa. Lukion tarkoitus ei ole valmentaa ylioppilastutkintoon, vaan antaa opiskelijalle laaja ja kattava yleissivistys sekä val­mius korkeakouluopintoihin. Ylioppilastutkinto on kuitenkin tärkeä valtakunnallinen yleissivistyksen mit­tari. Opiskelija voi ylioppilastutkinnolla osoittaa oman osaamisensa ja saada siitä valtakunnallisesti ja kansain­välisesti pätevän todistuksen. Koska lukiokoulutuksen sisältö elää, on myös ylioppilastutkintoa uudistettava ajanmukaiseksi.

Ylioppilastutkinnon on mittava tiedon soveltamisen taitoja ja kokonaisuuksien hallintaa ulkoa opiskellun tiedon sijaan. Kirjallisten kielten kokeiden monivalin­tatehtäviä ja niiden painoarvoa on vähennettävä, koska aukkotehtävät eivät mittaa kielen todellista osaamista. Kuunteluiden monivalintatehtävät on suunnitelta­Kiireellisin

va niin, että niihin ei pysty vastaaman kuuntelematta. Etenkin kielten kokeiden kysymysten tulkinnanvarai­suuteen on kiinnitettävä suurta huomiota.

Oppimäärältään samanpituisten kielten ylioppi­laskokeiden on noudatettava samoja sääntöjä. Lyhyen oppimäärän kielikokeissa tehtävänantojen on oltava ko­kelaan äidinkielellä. Keskipitkän tai pitkän oppimäärän kielikokeissa tehtävänantojen on oltava koekielellä.

Ylioppilastutkinnon maksullisuus on ristiriidassa maksuttoman koulutuksen periaatteiden kanssa. Yliop­pilastutkintomaksut on poistettava ja ylioppilastutkin­tolautakunnan rahoitus katettava Opetusministeriön määrärahoista. Opetusministeriön määrärahoista on myös maksettava kansainvälistä tutkintoa suorittavien tutkintomaksut. Tällä hetkellä tutkintomaksut rankai­sevat erityisesti tutkinnon hajautettuna tai pakollista laajempana suorittavia opiskelijoita sekä vähävaraisia.

Ylioppilastutkin­totodistuksen käännättämisen on oltava kokelaalle il­maista.

Ylioppilastutkintolautakunnan on vuosittain toi­mitettava selonteko omasta toiminnastaan, arviointi­perusteistaan, koetehtävien laadinnasta ja sensoreiden toiminnasta. Valtioneuvoston on säädettävä opiskelijoi­den edustuksesta ylioppilastutkintolautakunnassa.

4.1 Arvostelu

Kokelaiden oikeusturvaa ylioppilaskokeissa on paran­nettava kehittämällä valitusmenettelyä ja tiedottamalla opiskelijoiden oikeuksista esimerkiksi poikkeustilan­teissa.

Ylioppilastutkinnon tarkistusarvostelujen tulokset täytyy ilmoittaa opiskelijalle riittävän aikaisin, jotta ar­vostelun tulokset ehtivät korkeakoulujen opiskelijava­lintaan.

Ylioppilastutkinnon kaikissa kokeissa on huomioi­tava oppimisvaikeudet, sillä nykyisellään oppimisvai­keuksista kärsivät kokelaat ovat epätasa-arvoisessa ase­massa muihin kokelaisiin nähden.

4.2 Käytännön järjestelyt

Kaikille kokelaille on taattava tasavertainen mahdol­lisuus suorittaa ylioppilastutkinto häiriöttömässä ym­päristössä. Ylioppilastutkinnon suoritustiloissa täytyy kiinnittää huomiota tilan asianmukaiseen valaistuk­seen, ilmanlaatuun, lämpötilaan ja äänieristykseen. Kielten ylioppilaskokeiden kuullunymmärtämiskokeis­sa jokaisella kokelaalla on oltava oikeus käyttää koulun kuulokkeita.

Poikkeusolosuhteissa, kuten laajojen tautiepidemi­oiden aikana, on ylioppilaskokeen järjestelyissä jous­tettava tarpeen mukaan. Mikäli merkittävä osa lukion opiskelijoista on koepäivänä estynyt suorittamasta ko­etta, on opiskelijoille tarjottava mahdollisuus uuteen koepäivään. Jos sairastuminen tai muu vakava tekijä estää opiskelijan osallistumisen kaikkiin tutkintokerran kokeisiin, ei kyseistä tutkintokertaa saa laskea kolmen tutkintokerran kiintiöön.

Kokelaille on tarjottava mahdollisuus vastata yliop­pilaskokeiden tehtäviin tietokoneella. Uudistus antaisi kokelaille enemmän aikaa keskittyä koetilanteessa olen­naiseen. Tietotekniikkaa hyödynnettäessä pitää kiinnit­tää riittävästi huomiota kokelaan oikeusturvaan sekä varmistettava tekniikan toimivuus ja tietoturva koeti­lanteessa ja mahdollisessa poikkeustilanteessa, kuten sähkökatkoksen aikana. Tietotekniikan käyttämisestä tulee järjestää kokeilu aluksi esimerkiksi äidinkielen esseekokeessa. Kokeilussa opiskelijoiden tasavertaisen arvostelun toteutumiseksi on tietokoneilla kirjoitettu­jen vastauksien arvostelu suoritettava erikseen.

4.3 Lukiodiplomi

Lukiodiplomit tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden osoittaa erityisen osaamisensa. Lukiodiplomijärjestel­mää on edelleen kehitettävä ja se on otettava laajem­paan käyttöön. Lukiodiplomijärjestelmä täytyy kehittää sellaiselle tasolle, että se muodostaa erityisesti taito- ja taideaineissa kansallisesti verrattavissa olevan koko­naisuuden. Tulevaisuudessa lukiolaisen suorittamat lukiodiplomit voisivat yhdessä päättötodistuksen ja ylioppilastutkintotodistuksen kanssa muodostaa yli­oppilasportfolion. Lukiodiplomi on huomioitava alan oppilaitoksiin pyrittäessä.

5. Opettajat ja opettajakoulutus

Lukion opettaja on ammattitaitoinen, ennakkoluu­loton ja kannustava. Hän tuntee oman oppiaineensa hyvin ja tuo persoonallisella osaamisellaan lisäarvoa oppiaineensa opiskeluun. Hän käyttää opetuksessaan rohkeasti erilaisia opetusmenetelmiä ja -välineitä, ope­tusmateriaaleja ja lähteitä. Hän kannustaa opiskelijoita kriittiseen ajatteluun, oma-aloitteisuuteen ja oman op­pimistyylin löytämiseen. Hän ohjaa ja auttaa opiskeli­joita oppimaan, ei opettelemaan ulkoa.

Koulutuksen järjestäjän on kaikin keinoin pyrittävä siihen, että kaikki opettajat ovat muodollisesti päteviä. Usein vaihtuvat sijaisopettajat eivät ole opiskelijalle eduksi.

Lukion opettajilla on oltava valmiudet toimia vä­littävinä ja opiskelijoita tukevina ryhmänohjaajina. Ryhmänohjaaja kykenee muita opettajia paremmin ehkäisemään ja tunnistamaan oman ohjausryhmänsä opiskelijoiden sosiaalisia ongelmia ja myös puuttumaan niihin. Tarvittaessa ryhmänohjaajan on osattava ohjata opiskelijan oikeaan paikkaan, josta hän saa tarvitse­maansa apua. Ryhmänohjauksesta aiheutuva työmäärä on huomioitava esimerkiksi opetusvelvollisuutta huo­jentamalla, jotta opettajalle jää aikaa hoitaa ryhmänoh­jaajan tehtäviä. Ryhmänohjaajan ja tutoreiden tulee toi­mia yhteistyössä.

Opettajien täydennyskoulutuksessa on painotetta­va erityisesti tietotekniikan ja uusien opetusvälineiden hyödyntämistä opetuksessa, yhteiskunnallisen aktiivi­suuden tukemista ja erilaisille oppijoille opettamista. Koulutuksen järjestäjän on varattava tarpeeksi resurs­seja, jotta täydennyskoulutusta voidaan tarjota opetta­jille säännöllisesti.

Opettajien tulospalkkaus voi parhaimmillaan kan­nustaa opettajaa jatkuvasti arvioimaan ja kehittämään omaa opetustyötään, mutta tulospalkkaus ei saa johtaa tilanteeseen, jossa tuloskeskeisyydestä ja suorittamises­ta tulee itseisarvo. Tulospalkkauksessa pitää huomioida opettajan lisäkoulutus, erilaisten projektien onnistumi­nen ja opetuksen ulkopuolinen aktiivisuus. Opetus ei voi olla tulosvastuullista toimintaa eivätkä oppilaitokset voi olla tuotantolaitoksia. Opettajia on säännöllisesti pystyttävä arvioimaan myös muissa työtehtävissä kuin opetuksessa niin rehtorin kuin opiskelijoiden toimesta.

Opettajakoulutuksessa on käsiteltävä erilaisia ope­tusmetodeja ja erityispedagogisia taitoja, koska niille on nykyään yhä enemmän käyttöä. Opettajakoulutuksessa on opetettava tietotekniikan hyödyntämistä opetukses­sa ja opettamista etäopetuksen kautta, koska etäopetuk­sen kysyntä kasvaa jatkuvasti erityisesti pienissä kou­luissa. Opettajilla on oltava riittävät valmiudet opettaa medialukutaitoja.

Opettajakoulutuksessa pitää käsitellä oppilaskun­tatoiminnan perusteita, koska jokaisen opettajan on tiedostettava oppilaskunnan rooli kouluyhteisössä. Yh­teiskunnallisen vaikuttamisen käytänteiden pitää olla selviä kaikille opettajille. Opettajilla on myös oltava valmiudet toimia erilaisissa kulttuureissa kasvaneiden ja suomea vieraana kielenä opiskelevien opiskelijoiden kanssa.

Opettajilla on oltava vähintään Ensiavun perusteet EA1-kurssin tasoiset ensiaputaidot.

Opettajakoulutuksen harjoittelujärjestelmää ei saa romuttaa normaalikouluja lakkauttamalla. Kuitenkin myös kentällä tehtäviä opetusharjoitteluja on tuettava. Harjoittelun pitää olla riittävän laajaa, monipuolista ja riittävästi resursoitua.

Rehtorikoulutuksessa on painotettava oppilaskun­tien kuulemisvelvoitetta.

6. Suomalainen koulutusjärjestelmä

6.1 Esi- ja perusopetus

Laadukas esiopetus on jokaisen lapsen oikeus. Esi- ja perusopetuksen hallinnollista yhteistyötä lisäämällä voidaan joustaa lapsen valmiuksista riippuen perus­opetuksen aloitusiässä kuuden ja kahdeksan ikävuoden välillä.

Perusopetuksen alaluokilla tärkeimpiä asioita ovat oppimaan oppiminen, persoonallinen ja sosiaalinen kasvu, myönteiset oppimiskokemukset sekä perustai­dot, jotka muodostavat edellytykset tulevalle opiskelul­le ja yhteiskunnassa toimimiselle. Perusopetuksen on oltava yhtä laadukasta ja samansisältöistä koko maassa.

Kaikille perusasteen oppilaille, niin lahjakkaille kuin heikommin menestyville, on tarjottava edellytykset omantasoiseen opiskeluun esimerkiksi kannustavalla pienryhmäopetuksella. Opetuksen on kuitenkin oltava yhtä korkealaatuista kaikissa ryhmissä. Yläkoulussa on oltava mahdollisuus opiskella myös tarvittaessa tavan­omaista laajempia oppikokonaisuuksia.

Perusopetuksen valinnaisten aineiden on oltava pa­kollisten oppiaineiden sisältöä syventäviä tai muuten oppilaan kasvua tukevia. Valinnaisuus antaa eri tavoin suuntautuneille oppilaille mahdollisuuden keskittyä heille tärkeisiin aineisiin ja saada oppimisen ja onnis­tumisen kokemuksia. Oppiaineissa on vähennettävä liiallista tiedon ulkoa opiskelua ja lisättävä luovuutta ja soveltamista. Laadukas harrastustoiminta turvallisessa ympäris­tössä edistää lapsen kehitystä. Jotta kaikilla lapsilla on mahdollisuus osallistua maksuttomaan kerhotoimin­taan, on aamu- ja iltapäiväkerhoille varattava riittävästi resursseja. Kerhotoiminnan on aina oltava vapaaehtois­ta, eikä se saa pidentää pakollista koulupäivää.

Perusopetuksessa kielten opiskelu on aloitettava aikaisemmin, koska nuorempana aloitettu kielten opis­kelu edistää myöhempää kielten omaksumista. Kielten opiskelu on aloitettava jo alkuopetuksessa leikin ja toi­minnan keinoin. Myös useamman kuin yhden A-kielen opiskelua on tuettava. Oppilaalla pitää olla mahdolli­suus valita B-kieleksi toisen kotimaisen kielen sijaan jokin toinen kieli.

Jokaisen perusasteen päättävän on hallittava tieto­tekniikan perustiedot ja -taidot. Perusasteen tietoteknii­kan opetuksessa on käsiteltävä myös tietoturvallisuutta. Alakoulusta lähtien on opeteltava medialukutaitoja ja perusasteen suorittaneen opiskelijan medianlukutaito­jen on oltava korkeatasoiset. Medialukutaitojen opetuk­sessa on käsiteltävä mediakriittisyyttä sekä sähköisen median luotettavuutta ja toimintaa.

Yläkoulusta lähtien opetussuunnitelmaan on si­sällytettävä yrittäjyyskasvatusta sekä valinnaista liike­toimintaosaamista oppilaiden omatoimisuuden, aloit­teellisuuden ja taloudellisten taitojen kehittämiseksi. Yrittäjyyskasvatuksen painopisteen pitää olla sisäiseen yrittäjyyteen eli yrittäjämäiseen asenteeseen kasvami­sessa.

Kouluyhteisön on kannustettava oppilaita yhteis­kunnalliseen aktiivisuuteen koko perusopetuksen ajan. Perusopetuksen kansalaiskasvatuksen on lähdettävä oppilaita lähellä olevista rakenteista. Oppilailla on olta­va oikeus osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon, jotta motivaatio koulutyöhön, tyytyväisyys ympäris­töön ja halu vaikuttamiseen kasvaa.

Perusasteen oppilaitosten oppilaskunnat ja niiden kuuleminen oppilaita koskevassa päätöksenteossa on säädettävä lailla pakolliseksi. Perusasteen oppilaskun­nille on myös taattava tarvittavat toiminnan edellytyk­set: pätevä ja oppilaskunnan toiminnasta kiinnostunut ohjaava opettaja, oppilaskunnan tilat ja resurssit. Perus­asteella tulee järjestää Opetushallituksen suosituksen mukaista tukioppilastoimintaa.

Perusasteen päättötodistuksen arvosanojen on ol­tava valtakunnallisesti yhteismitallisia, jotta oppilaiden hakeutuminen toiselle asteelle tapahtuisi oikeudenmu­kaisesti. Lukuaineissa on järjestettävä valtakunnallisia kokeita kaikille oppilaille. Valtakunnallisia kokeita on kehitettävä toimiviksi oppilaan tietotason ja sovelta­miskyvyn mittareiksi. Perusasteen päättövaiheessa valtakunnallisten kokeiden on vaikutettava päättöto­distuksen arvosanoihin. Opetushallituksen on tehtävä vertailua valtakunnallisten kokeiden tulosten ja saatu­jen päättöarvosanojen välillä.

Perusasteella erityistä huomiota on kiinnitettävä lasten psyykkisen pahoinvoinnin ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Koulun hyvinvointipalveluihin pitää suunnata enemmän resursseja ja opettajien valmiuksia huomata lasten pahoinvoinnin oireita sekä sosiaalisia ongelmia on parannettava. Perusasteen luokkien yhteisöllisyyttä edistävää toimintaa on lisättävä. Jokaisen peruskoulun on ehkäistävä ja torjuttava kiusaamista ja syrjimistä senkaikissa muodoissa. Koulun yhteistyötä kotien, yhteisö­jen ja lähiseudun työelämän kanssa on lisättävä, jotta lapselle muodostuisi käsitys toimivasta yhteiskunnasta, johon hän myös kuuluu.

Perusopetuksen aikana oppilaille on tehtävä lukivai­keuksia ja oppimishäiriöitä mittaava testi ja ryhdyttävä riittäviin toimenpiteisiin tulosten pohjalta.

6.2 Perusopetuksen ja toisen asteen välinen nivelvai­he

Oppilaanohjaus on tärkein perusasteen ja toisen asteen välistä nivelvaihetta ohjaava tekijä. Perusopetuksessa oppilaanohjaus, joka käsittelee perusopetuksen jälkei­siä koulutusvaihtoehtoja, täytyy aloittaa jo seitsemän­nellä luokalla ja sitä on oltava tarjolla kaikilla perusope­tuksen yläluokilla. Pitkäkestoisella oppilaanohjauksella mahdollistetaan se, että kaikkia vaihtoehtoja pystytään käsittelemään monipuolisesti. Oppilaanohjauksessa on huomioitava myös valtakunnalliset työvoimapoliittiset tarpeet ja kehityssuunnat. Oppilaanohjauksen laatua ja menetelmiä on kehitettävä jatkuvasti, sillä pelkällä op­pimäärän laajentamisella ei saavuteta toivottuja tulok­sia.

Opinto-ohjaajan on oltava muodollisesti pätevä, täysipäiväinen ja hoidettava koulussa ainoastaan opin­to-ohjaajan tehtäviä. Opinto-ohjaajan omakohtaiset kokemukset intressit eivät saa vaikuttaa annettavaan ohjaukseen. Kahtasataa oppilasta kohden on oltava pe­rusasteella yksi opinto-ohjaaja.

Perusopetuksen lisäopetuksen tavoitteena on nuor­ten tulevaisuuden suunnitelmien selkeyttäminen, it­setuntemuksen lisääminen, opiskeluvalmiuksien ja -taitojen sekä arvosanojen parantaminen toisen asteen opiskelua varten. Nuoria on ohjattava perusopetuksen lisäopetukseen ennemmin kuin koulutukseen, joka ei sovellu heille, josta heillä ei ole riittäviä tietoja tai johon he eivät halua. Jotta lisäopetus saadaan kaikkien ulottu­ville, se on säädettävä jokaisen nuoren subjektiiviseksi oikeudeksi. Perusopetuksen lisäopetukseen pitää olla mahdollista hakeutua myös kaksi vuotta perusopetuk­sen päättämisen jälkeen.

Peruskoulun jälkeiseen syrjäytymisriskiin on kiinni­tettävä erityistä huomiota. Oppivelvollisuutta ei kuiten­kaan saa pidentää, sillä tämä ei ratkaise koulupudokkai­den ongelmia tai aloituspaikkavajetta. Perusopetuksen lisäopetus, erilaiset ammattiopintoihin valmistavat koulutukset ja työpajat sekä oppisopimuskoulutus ovat parhaita tapoja ehkäistä peruskoulun jälkeistä syrjäy­tymistä ja tarjota nuorille yksilöllisiä kouluttautumis­muotoja.

Nuorille, jotka eivät jatka toisen asteen koulu­tukseen, on tarjottava erilaisia aktivointivaihtoehtoja moniammatillisena yhteistyönä syrjäytymisen eh­käisemiseksi. Jotta nuoren turvaverkko olisi aukoton, perusasteen opinto-ohjaajien on otettava yhteyttä kaikkiin oppilaisiin, jotka eivät saaneet toisen asteen yhteishaussa opiskelupaikkaa. Etsivää nuorisotyötä on jatkossakin tuettava ja kehitettävä. Syrjäytymiskehityk­sen estämisessä on kiinnitettävä huomiota jo varhais­kasvatukseen ja perusopetukseen, joiden aikana lapsen syrjäytymisriskejä on jo havaittavissa. Toisen asteen sähköisessä yhteishakujärjestelmässä on kiinnitettävä suurta huomiota oppilaan oikeustur­vaan ja järjestelmän toimivuuteen. Oppilaan ensim­mäistä hakutoivetta on kunnioitettava, eikä kunta saa ohittaa oppilaan toivetta omiin intresseihinsä vedoten.

Lukioita ei tule asettaa paremmuusjärjestykseen pelkästään keskiarvojen perusteella, vaan niitä tulee vertailla muun muassa opiskelijoiden lähtötasojen, hyvinvoinnin, viihtyvyyden ja tukipalveluiden perusteella.

6.3 Toisen asteen koulutus

Toisen asteen koulutuksen on pohjauduttava mal­liin, jossa lukio ja ammattikoulu toteuttavat toisistaan erillisiä tehtäviä. Lukion rooli on olla yleissivistävä ja jatko-opintoihin valmistava koulutusmuoto. Amma­tillinen koulutus valmentaa osaavia ja ammatillisesti sivistyneitä käytännön tekijöitä. Molempia koulutus­muotoja ja niiden opintosisältöjä on kehitettävä itsenäi­sesti kunkin omista tarpeista ja lähtökohdista.

Lukioiden ja ammatillisten tutkintojen aloituspaik­kojen suhdetta on punnittava sekä hakijamäärien että työelämän ja yhteiskunnan tarpeiden pohjalta. Käy­tännön ammattitaidolle on yhä enemmän kysyntää suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Ammatillisen koulutuksen on kuitenkin tarjottava riittävät yhteiskun­nalliset perustiedot ja -taidot, jotta tutkinnon suoritta­neet ovat valmiita toimimaan ja vaikuttamaan ympäris­tössään.

Lukioiden suurin haaste on pystyä huomioimaan lähtötasoltaan erilaiset opiskelutaidot ja opintosisäl­lölliset tiedot omaavat opiskelijat. Ammatillisen kou­lutuksen hakijamäärän kasvaessa ja opiskelijavalinnan kiristyessä moni päätyy lukioon vastentahtoisesti. Eri­laisiin ammattiopintoihin valmistavat koulutukset ja vaihtoehtoiset ammatilliset opinnot kuten työpajat ja oppisopimuskoulutus tarjoavat yksilöllisiä koulutus­polkuja nuorille, jotka eivät pääse ammattikouluun tai löydä paikkaansa lukiosta.

Opinto-ohjaus, erityisopetus, opiskeluterveyden­huolto sekä koulukuraattorin ja -psykologin palvelut täytyy järjestää riittävässä laajuudessa ja tarpeeksi kor­keatasoisesti jokaisessa kunnassa, jossa järjestetään toi­sen asteen koulutusta.

Valtion myöntämä rahoitus, joka on tarkoitettu toi­sen asteen koulutusta varten, on käytettävä kokonai­suudessaan toisen asteen koulutuksen järjestämiseen. Lukioiden rahoituksessa on mietittävä vaihtoehtoisia malleja suoraan opiskelijamäärän perustuvalle rahoi­tukselle. Toisella asteella ei saa periä lukukausimaksuja tai muita lain vastaisia maksuja.

Ikäluokkien pienentyminen tuo omat haasteensa alueellisesti tasa-arvoisen toisen asteen kouluverkon ylläpitoon. Koulutusyksiköitä lakkautettaessa tai yhdis­tettäessä on opiskelijoita aina kuultava lain vaatimalla tavalla sekä otettava opiskelijoiden mielipide huomi­oon päätöksiä valmisteltaessa ja niitä tehtäessä. Yhdis­tettäessä vanhoja ja muodostettaessa uusia yksiköitä on otettava huomioon suurten opiskelijamäärien muodos­tamat erityistarpeet sekä kiinnitettävä huomiota oikein mitoitettuihin opinto-ohjauksen ja opiskelijahuollon palveluihin, kouluyhteisön toimivuuteen ja yhteisölli­syyteen.

Lukioverkon alueellinen kattavuus voidaan par­haiten turvata saman alueen lukioiden ja yläkoulujen hallinnollisella yhteistyöllä. Lukioita ei saa siirtää am­matillisiin koulutuskuntayhtymiin, sillä ne on muo­dostettu ammatillisen koulutuksen tarpeisiin. Mikäli lukio kuitenkin siirretään koulutuskuntayhtymään, on resurssien jakauduttava tasaisesti ammatillisen ja lukio­koulutuksen välillä.

Aikuislukiossa annettavan opetuksen on oltava avointa myös päivälukiolaisille. Samansisältöiset kurssit on voitava lukea hyväksi sekä päivälukiosta aikuislu­kioon että toisin päin. Opiskelija, joka opiskelee pää­toimisesti ja tutkintotavoitteisesti aikuislukiossa, on rinnastettava opintososiaalisilta etuuksiltaan päivälu­kiolaiseen. Aikuislukioiden opiskelijoita on rohkaistava aktiiviseen oppilaskuntatoimintaan.

Erityistehtävän saaneiden lukioiden ja painotteis­ten lukioiden nykyisiä toimintaedellytyksiä on paran­nettava. Vaihtoehtoisten opetusmenetelmien koulujen, kuten Steiner-koulujen, asema on turvattava, jotta voi­daan tarjota toisenlaista oppimistapaa haluaville oppi­laille ja opiskelijoille mahdollisuus valita heille sopivin koulutusmuoto. Erityistehtävän saaneiden lukioiden toimintamalleja on tutkittava ja soveltuvin osin siirret­tävä kansallisten lukioiden toimintamalleiksi.

6.4 Yliopistot ja ammattikorkeakoulut

Korkea-asteen koulutuksen on toisen asteen tavoin muodostuttava kahdesta pilarista, jotka toteuttavat eri tehtäviä. Yliopistojen on keskityttävä tutkimukseen ja ammattikorkeakoulujen käytännön työelämään. Lu­kio yhdessä ylioppilastutkinnon kanssa on ensisijainen väylä yliopistoon. Ammatillisen koulutuksen on oltava vahva reitti työelämään tai ammattikorkeakouluun.

Korkea-asteen opiskelun on oltava maksutonta.

Sähköisessä yhteishaussa on panostettava järjestel­män toimivuuteen, helppokäyttöisyyteen ja opiskelijoi­den oikeusturvaan.

Ylioppilaan on halutessaan voitava jatkaa opinto­jaan ilman turhia välivuosia. Lukiolaisten siirtymistä korkea-asteelle tulee nopeuttaa lisäämällä ylioppilastut­kintotodistuksen ja ainereaalin painoarvoa. Korkea-as­teelle siirtymisen tehostamiseksi yhdellä pääsykokeella ja pääsykoemateriaalilla on voitava hakea kaikkiin sa­man alan toimipisteisiin. Ylioppilastutkintotodistuksen arvosanojen on oltava ensisijainen valintakriteeri kor­kea-asteelle pyrittäessä. Korkea-asteelle on kuitenkin päästävä myös pelkästään pääsykokeen avulla.

Korkea-asteen pääsykokeita on kehitettävä mittaa­maan kokelaan kykyä hahmottaa, sisäistää ja tulkita laajoja asiakokonaisuuksia. Pääsykokeissa on myös mitattava kokelaan soveltuvuutta alalle. Kokeet, jotka mittaavat ulkoa opitun tiedon määrää, eivät ole tarkoi­tuksenmukaisia. Pääsykoemateriaalien pitää vaihtua tarpeeksi usein, jotta uudet ylioppilaat olisivat tasa-arvoisessa asemassa muihin hakijoihin nähden. Pääsy­koemateriaalit on julkaistava vasta kevään ylioppilaskir­joituksien päätyttyä ja materiaalien on oltava saatavilla myös sähköisinä versioina ilmaiseksi.

Korkea-asteen hakuaikataulujen on oltava yhden­mukaisia ja korkeakoulujen valintaperusteet on jul­kaistava ajoissa. Korkeakoulujen on tehtävä yhteistyötä, suunnitellessaan pääsykokeiden päivämääriä. Korkea-asteen pääsykoe on saatava suorittaa opiskelijalle lä­himmässä korkeakoulussa tai siten, että opiskelija voi hakea korvausta matkakustannuksista. Korkeakoulujen, jotka vaativat hakijoiltaan en­nakkotehtäviä, on huomioitava ylioppilaskirjoitusten aikataulut ja kansainvälisten tutkintojen loppukoepäi­vämäärät palautuspäiviä asettaessaan. Opiskelija ei saa joutua tinkimään ylioppilaskirjoituksiin tai loppuko­keisiin asettamastaan panostuksesta korkeakoulun en­nakkotehtävien takia.

Korkeakoulujen hakujärjestelmän aikataulutuksessa täytyy ottaa myös huomioon kansainvälisten tutkinto­jen (kuten IB, EB, RP, AICE) suorittajien loppukoepäi­vämäärät niin, etteivät he joudu eriarvoiseen asemaan suomalaisen ylioppilastutkinnon suorittajiin nähden. Kansainvälisten tutkintojen arvosanoja ja oppilaajuuk­sia on verrattava asianmukaisesti suomalaisen yliop­pilastutkinnon arvosanojen ja oppilaajuuksien kanssa. Kansainväliseen tutkintoon mahdollisesti sisältyvä tut­kielma tai lopputyö on luettava eduksi korkea-asteelle haettaessa.

Pakkohaku ammattikorkeakouluihin on poistetta­va, koska monet ylioppilaat joutuvat hakemaan ammat­tikorkeakouluun ainoastaan saadakseen työmarkkina­tukea, jos jäävät ilman opiskelu- tai työpaikkaa. Hakija, joka on hakeutunut ammattikorkeakouluun pakosta, saattaa viedä valintakoe- ja opiskelupaikan motivoitu­neelta hakijalta. Ammattikorkeakoulujen pakkohaku ei ole oikeudenmukainen sen paremmin korkeakoulu­järjestelmän, ammattikorkeakoulujen kuin yksilönkään kannalta. Tasa-arvoiseen korkeakoulujen opiskelijava­lintajärjestelmään ei saa kuulua työmarkkinaetuuden vuoksi tapahtuvaa hakuprosessia.

6.5 Yhteistyö muiden oppilaitosten kanssa

Lukioiden on tehtävä yhteistyötä korkeakoulujen ja elinkeinoelämän kanssa alueellisella tasolla. Lukiolai­selle on tarjottava mahdollisuus suorittaa korkea-asteen opintoja jo lukioaikana. Lukio-opiskelijan pitää pystyä hyödyntämään korkea-asteen oppilaitosten tarjoamia avoimia kursseja. Lukioaikana suoritetut korkeakoulu­opinnot on luettava hyväksi soveltuvin osin korkeakou­lussa, jossa opiskelija jatkaa opintojaan lukion jälkeen.

Yläkoulun oppilaille on tarjottava mahdollisuus suorittaa opintoja lukiosta, jos oppilas on erityisen lahjakas tai kiinnostunut oppiaineesta. Jos yläkoulun oppilas suorittaa hyväksytysti lukiokurssin samoilla vaatimuksilla kuin lukion opiskelija, kurssi on luettava hyväksi, mikäli oppilas siirtyy lukioon.

Toisen asteen oppilaitosten välinen yhteistyö on tar­koituksenmukaista silloin, kun se hyödyttää molempia osapuolia, kun yhteistyö tukee opintoja tai kun sen avul­la voidaan turvata paikallisten oppilaitosten säilyminen. Toimiva yhteistyö tarjoaa sekä ammattitutkintoa suo­rittavalle että lukiolaiselle mahdollisuuden osaamisen­sa syventämiseen tai yksittäisten kurssien käymiseen toisen oppilaitoksen puolella. Toisessa oppilaitoksessa suoritetuista opinnoista on saatava kirjallinen todistus ja kurssit on tunnustettava suoritetuiksi myös omassa oppilaitoksessa.

Kaksois- tai kolmoistutkinnon on taattava suorit­tajalleen sekä riittävä ammatillinen osaaminen että yleissivistys. Lukiokurssit ja ammatillinen opetus ovat yhdistelmätutkinnon tasavertaisia osia, joissa molem­missa pääpainon tulee olla laadukkaassa lähiopetukses­sa. Ylioppilaaksi pääsemisen ehtona tulee olla vähintään aikuislukion oppimäärän suorittaminen. Yhdistelmä­tutkintoa on tarjottava vain sellaisten ammattitutkinto­jen yhteydessä, joissa ylioppilastutkinnon ja/tai lukion oppimäärän suorittamisella on todellista lisäarvoa.

Aineopintojen suorittaminen lukiossa on ammattiin opiskelevalle yhdistelmätutkintoa joustavampi muoto syventää omaa osaamistaan. Opiskelijan on voitava suo­rittaa haluamiaan aineita myös päivälukiossa. Opiskeli­jan on saatava kirjallinen todistus aineopinnoistaan.

Jos koulutuksen järjestäjä tarjoaa lukion ja amma­tillisen koulutuksen rinnalla yhdistelmätutkintoa, tulee se olla mahdollista suorittaa kokonaan päiväopintoina. Koska kaksois- tai kolmoistutkinto vaatii yksilöllisiä opintoratkaisuja, tulee sitä suorittavien saada riittä­vää ryhmän- ja opinto-ohjausta. Yhdistelmätutkinnon keskeyttämisprosenttien kitkemiseksi niihin hakevien on saatava peruskoulun opinto-ohjauksessa selkeä ja todenmukainen käsitys opintojen luonteesta ja omasta sopivuudestaan niihin.

Yhdistelmätutkinto on aina yksilöllinen opintopol­ku, ja toisen asteen koulutuksessa pääpainon on oltava ylioppilas- ja ammattitutkinnoissa. Opetushallituksen tulee valvoa ja ohjata toisen asteen yhdistelmätutkin­tojen järjestämistä sekä edistää hyvien käytäntöjen leviämistä. Opetushallituksen tulee kerätä tietoa yh­distelmätutkinnon suorittaneiden työllistymisestä ja jatko-opinnoista, jotta kaksois- ja kolmoistutkintoa voi­daan kehittää aidosti hyödyllisenä koulutusmuotona.

6.6 Koulutussuunnittelu

Suomalaisen koulutusjärjestelmän tärkeimpiä piirtei­tä ovat sen laatu, maksuttomuus, elinikäisen oppimisen mahdollistaminen ja yhteiskunnan sille tarjoamat tukirakenteet. Jotta suomalaisen koulutus­järjestelmän ensiluokkaisuus voitaisiin turvata myös tulevaisuudessa, on valtion varattava riittävästi resurs­seja koulutuksen kehittämiseen. Toimivan koulutusjär­jestelmän ylläpidon sekä yhteiskunnan hyvinvoinnin, menestyksen ja kilpailukyvyn kannalta on ensiarvoisen tärkeää, ettei koulutuksen laatu heikkene. Kaiken kou­lutuksen suunnittelun on pohjauduttava tutkittuun tie­toon.

Koulutussuunnittelun on lähdettävä yksilön ja yhteiskunnan tarpeista, jolloin yksilöille on tarjolla koulutusta vastaavaa työtä ja yhteiskunnalle sen toi­mintaedellytysten vaatimaa työvoimaa. Tehokas ja oikein kohdennettu koulutus on edellytys toimiville työmarkkinoille ja yhteiskuntarakenteelle. Koulutusas­teiden aloituspaikkamääriä on arvioitava säännöllisesti ja ajanmukaisesti. Koulutuksen kehittämisen on oltava kokonaisvaltaista ja jatkuvaa. Suomessa toimivaan kou­lutusjärjestelmään kuuluu, että jokaisella on oikeus ta­sokkaaseen koulutukseen asuinpaikastaan riippumatta, ja siksi kouluverkon on oltava alueellisesti kattava.

Oppilas- ja opiskelijamäärien pienenemisestä ai­heutuvat säästöt on käytettävä kokonaisuudessaan kou­lutuksen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen.

7. Yhteiskunta ja nuori

7.1 Kansalaisvaikuttaminen

Nuorille on tarjottava oikeita vaikuttamisen keinoja ja kanavia kunnallisessa ja valtakunnallisessa päätöksen­teossa. Nuorten osallistamishankkeiden on keskityttä­vä päätöksentekoon osallistumisen mielikuvan sijaan oikean vaikutusvallan antamiseen. Nuorten vaikuttaja­ryhmien toimintaedellytyksiä ja -menetelmiä on kehi­tettävä ja niiden jäsenille tarjottava koulutusta ja työka­luja nuorten äänen kuulumiseksi. Näiden menetelmien kehittämisessä on otettava erityisesti huomioon alueel­lisen eriarvoisuuden poistaminen. Oppilaskuntien on voitava osallistua päätöksentekoon myös koulun ulko­puolella.

Opiskelijoille on tarjottava mahdollisuus tutustua lukiossa kansalaisyhteiskunnan eri toimijoihin, kuten elinkeinoelämään, yhdistyksiin, järjestöihin ja puoluei­siin.

Taajamat ja kaupungit ovat myös nuorten asuin- ja elinympäristöjä, joten nuoret on otettava mukaan ym­päristösuunnitteluun, kaavoitukseen sekä joukkolii­kennettä ja julkista tilaa koskevaan päätöksentekoon. Kuntien on tarjottava nuorille vapaa-ajanviettomahdol­lisuuksia sekä oleskelu- ja harrastetiloja.

Nuorten äänestysaktiivisuutta on edistettävä kai­kin keinoin.

Kunnallisvaaleissa äänestysikäraja on las­kettava 16 ikävuoteen ja otettava koekäyttöön myös Internet-äänestäminen.

Äänestysaktiivisuutta on kas­vatettava myös sijoittamalla mahdollisimman paljon äänestyspaikkoja oppilaitoksiin, jossa on äänestysikäi­siä opiskelijoita ja tehtävä äänestäminen mahdollisim­man helpoksi työpäivän aikana.

Suomessa on kiinnitettävä huomiota verkkodemo­kratian edistämiseen. Sekä valtakunnallisessa että pai­kallisessa päätöksenteossa on otettava käyttöön sähköi­set aloitteet, ja eduskunnan alaisuuteen pitää perustaa toimielin käsittelemään kansalaisaloitteita. Kaikista tehdyistä päätöksistä, niin valtakunnallisen kuin paikal­lisenkin hallinnon tasolta, on oltava helposti saatavilla olevaa ja ajantasaista tietoa internetissä.

7.2 Kansainvälisyys

Lukiokoulutuksen on annettava nuorille valmiudet toi­mia kansainvälistyvässä maailmassa, jossa etäisyydet ja rajat kapenevat. Lukion on kasvatettava opiskelijat suvaitsevaisiksi ja vastuullisiksi maailmankansalaisiksi. Opetussuunnitelmassa on huomioitava yhä enemmän koulun vastuu nuorten kansainvälisyyskasvatuksessa.

Kansainvälisyyskasvatuksen tavoitteena on oikeu­denmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuk­sien toteutuminen koko maailmassa. Kestävän kehityk­sen periaatteiden on toteuduttava lukio-opetuksessa, sillä vastuullisen kansalaisen on tiedostettava omien valintojensa ja kulutustottumustensa seuraukset. Op­pilaskuntien on halutessaan voitava järjestää päivätyö­keräyksiä tai muuta kansainvälisiä teemoja käsittelevää ohjelmaa kouluajalla.

Opiskelijoille on annettava mahdollisuus tutustua erilaisiin kulttuureihin ja kansoihin sekä käyttää opis­kelemaansa kieltä aidossa ympäristössä. Kouluissa on pyrittävä arkipäivän kansainvälisyyteen edistämällä opintomatkoja ja ulkomailla opiskelua sekä ottamalla vastaan vaihto-opiskelijoita ja vierailijoita.