|
 
SLL:n toimisto avoinna
arkisin klo 8.30 - 15.30
Jäsenpalvelu
maantaista perjantaihin
kello: 9.30-11 ja 13-15 09 - 5842 1500 Ratavartijankatu 2 C
00520 Helsinki
|
Varainkeruu Tälle sivulle on kerätty erilaisia tapoja hankkia rahaa oppilaskunnan kirstuun. Yhdistely on sallittua. Koska näiden on tarkoitus tuottaa voittoa, on budjettikohdassa arvioitu varainhankintakeinon tuottama hyöty, mikä kuitenkin riippuu täysin koulusta. Erilaiset limsa-, kahvi-, välipala- ja karkkiautomaatit ovat usein oppilaskunnan tärkein ja tehokkain tulonlähde. Automaattien hankinnan suunnittelu onkin siksi tehtävä erityisellä huolella, jotta saataisiin aikaan oppilaskunnalle mahdollisimman tuottoisa lopputulos. Yleisin tapa hankkia koululle jonkin sortin automaatti on tehdä yhteistyösopimus jonkun automaattialan yrityksen kanssa. Tällöin yritys hoitaa yleensä automaattia kokonaisuudessaan: huolehtii huollosta, tilauksista ja automaatin täytöstä. Oppilaskunnan tehtäväksi jää usein vain vastaanottaa yrityksen maksama myyntiprovisio (joka tilitetään yleensä joko kuukausittain tai joka toinen tai kolmas kuukausi) ja tarvittaessa ilmoittaa yritykselle automaatin huoltotarpeesta. Oppilaskunta ei kuitenkaan voi pelkästään omalla päätöksellään hankkia koululle automaattia, vaan asiaan vaaditaan aina myös koulun rehtorin hyväksyntä. Oppilaskunnan onkin siis syytä ennen minkäänlaisten sopimusten tekoa keskustella asiasta rehtorin lupa. Rehtorin suostutteleminen voikin usein olla vaativa urakka, sillä Opetushallitus ja Kansanterveyslaitos ovat suositelleet, että kouluissa ja oppilaitoksissa ei ainakaan kouluaikana myytäisi säännöllisesti makeisia, virvoitusjuomia tai sokeroituja mehuja. Kyseessä ei kuitenkaan ole ehdoton kielto vaan suositus. Alla on oppilaskunnalle argumentteja, joiden kanssa automaatin hankintaa voi rehtorille perustella: - Automaatit ovat oppilaskunnille tärkeä tulonlähde, jolla oppilaskunnat keräävät varoja opiskelijoiden yhteistoimintaan. Opiskelijoiden yrittäjyyttä ja osallisuutta voidaan siis edistää automaattihankinnalla. - Automaattien tuotevalikoimasta voidaan neuvotella automaattifirman kanssa siten, että automaatissa olisi mahdollisimman terveellisiä tuotevaihtoehtoja, esimerkiksi hammasystävällisempiä tuotteita ja kevyttuotteita. - Usein kouluille toimitettavat automaatit ovat mainoksettomia eli niissä ei ole automaatin tuotteiden valmistajien mainostajia. - Jos koululla on automaatti, voi se vähentää opiskelijoiden poistumista koulualueelta kesken päivän, kun opiskelijoiden ei tarvitse lähteä esimerkiksi kioskille tai kauppaan. - Automaatit on mahdollista ajastaa siten, ettei automaatista voi ostaa tuotteita esimerkiksi ruokatauon aikana. Myös mahdollinen kännykällä tilaamismahdollisuus on mahdollista sulkea automaatista. Jos lukion rehtori näyttää automaattihankinnalle vihreää valoa, voi oppilaskunta ottaa yhteyttä eri yrityksiin tiedustellakseen automaattitarjousta. On tärkeää, että oppilaskunta kilpailuttaa yritykset hyvin, jotta oppilaskunta saa käyttöönsä mahdollisimman tuottoisan automaatin! Lisäksi on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, mitä sovitaan: vastaako tuotteiden tilaamisesta ja automaatin täytöstä oppilaskunta vai yritys, omistaako automaatin oppilaskunta vai yritys, onko automaatin toiminta oppilaskunnan vai yrityksen vastuulla ja niin edelleen.
Lisävinkkejä: Alla on linkkivinkkejä muutamien eri automaattiyhteistyötä tekevien yritysten sivuille: - Sinebrychoff: http://www.sinebrychoff.fi/page.php?page_id=163
- Snäxiboxi: http://www.smp.fi/snaxi/home.html
- Kahvipiste: http://www.kahvipiste.fi/
Lisää yrityksiä löytyy varmasti lukuisia googlettamalla hakusanoja “automaatit”, “juoma-automaatit”, “välipala-automaatit”, “kahviautomaatit”, “kuumajuoma-automaatit” ja “kylmäjuoma-automaatit”. Kirjatilaus Kirjojen myyntiä hoitavat yritykset, joten yksinkertaisinta on, jos oppilaskunnan hallitus ottaa yhteyttä esimerkiksi Lukiolaisten kirjakauppaan, Jameraan, Akateemiseen kirjakauppaan tai vaikka paikalliseen kirjakauppaan. Lukiolaisten kirjakauppa ja Jamera ovat erikoistuneet oppilaskuntien kanssa tehtävään yhteistyöhön ja antavatkin oppilaskunnan hallitukselle reilun provision myydyistä kirjoista. Molemmat yrityksistä tarjoavat myös käytettyjä kirjoja. Jos kirjatilaus hoidetaan Lukiolaisten kirjakaupan tai Jameran kanssa, oppilaskunnan hallituksen roolina on kirjatilauksen markkinointi, koulun kirjalistan (eli käytettävien kirjojen tietojen) ja opiskelijoiden yhteystietojen kerääminen. Akateeminen kirjakauppa myy kirjoja ryhmätilauksina, mikä tarkoittaa sitä, että oppilaskunnan hallituksen on itse kerättävä tiedot opiskelijoista, jotka haluavat tietyn kirjan, ja tehtävä tilaus itse. Akateeminen kirjakauppa myöntää kirjoista alennuksen jokaiselle opiskelijalle. Niin Akateemisen kirjakaupan kuin myös paikallisen kirjakaupan kanssa tehtävässä yhteistyössä on oppilaskunnan hallituksella enemmän vastuuta verrattuna yhteistyöhön Lukiolaisten kirjakaupan tai Jameran kanssa. Oli kyseessä mikä yhteistyökumppani tahansa, kannattaa kuitenkin pitää mielessä se, että koska kirjakaupat hyötyvät rahallisesti yhteistilauksista, olisi myös oppilaskunnan hyvä saada taloudellista hyötyä yhteistyöstä. Täten siis kannattaa rauhassa vertailla, mikä on teille tuottavinta ja vaivattominta, sillä kirjakaupat haluavat tehdä sopimuksen teidän kanssanne, jotenka he ovat valmiit tekemään lähes mitä tahansa sen (eli tilauksistanne saatavat rahat) saadakseen.
Lisävinkkejä: Oppilaskunnan hallitukselle kannattaa valita kirjatilausvastaava, koska on helpointa, jos yksi ihminen organisoi tilauksen. http://www.jamera.net/oppilaskunta.htm http://www.lukiolaistenkirjakauppa.fi Kirjakirppis Kirjakirppis tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden ostaa käytettyjä kirjoja, jolloin kirjojen hinnat eivät varmastikaan vastaa ovh-hintoja. Toisaalta myös vanhemmat opiskelijat pääsevät eroon omista kirjoistaan niin, että saavat paperikasastaan huomattavasti paremman korvauksen kuin vanhoja kirjoja ostavilta yrityksiltä. Itse kirppis toimii aikalailla omalla painollaan, ja sen järjestämiseen tarvitaan vain muutama ulospäin suuntautunut myyjä, rahalipas ja iso pöytä, joka on sijoitettu mahdollisimman näkyvälle paikalle. Kirppis kannattaa siis järjestää kollektiivisesti eli kirjat tuodaan oppilaskunnan hallitukselle, joka myy niitä sitten isossa kirjatorissa. Ongelmana saattaa olla käytettyjen kirjojen löytäminen. Mainonta tulevasta kirppiksestä pitää siis hoitaa hyvissä ajoin ja kirjojen kannattaisi olla myyjillä reilusti ennen itse myyntitilaisuutta.
Oppilaskunnan hallituksen kannattaa sopia kirjoille yhteiset hinnat. Myyntitilaisuudessa kirjat kannattaa järjestää ainekohtaisesti, jolloin ostajat löytävät kirjat helposti. Jokaisesta myyntiin tulevasta kirjasta pitää olla kirjallinen merkintä, koska kukaan ei voi muistaa kymmenien opiskelijoiden kirjoja ulkoa, ja silloin myös rahojen takaisin maksu onnistuu sujuvasti. Myös itse kirjojen merkkaaminen on hyödyllistä. ’’Jos opiskelija antaa kirjansa myyntiin eikä kirjaa myydäkään, olisi hänen hyvä saada oma kirjansa takaisin, ettei opiskelijalle palauteta toisen kirjaa, joka on huonommassa kunnossa kuin kirja, joka oli annettu myyntiin.’’
Lisävinkkejä: Jos ja kun kirjoja kerätään opiskelijoilta etukäteen, kirjat olisi hyvä säilyttää lukkojen takana. Kirpputorimyyntiä koskeva lainsäädäntö kannattaa tarkistaa. Jonkinmoista tietoa löytyy osoitteesta: Käytännössä homma kulkee seuraavasti: Oppilaskunnan hallitus valitsee kirjakaappitoiminnan vastuuhenkilön, jonka tehtäviin kuuluu kirjakaapin käytännön pyörittäminen: kirjakaapista tiedottaminen opiskelijoille (ja myös opettajille, jotta he osaavat myös osaltaan informoida asiasta opiskelijoitaan), kirjojen välitystoiminta (käytettyjen kirjojen lunastus opiskelijoilta ja niiden edelleen myynti muille opiskelijoille), ajantasaisen kirjakaapin kirjalistan (saatavilla olevat käytetyt kirjat ja hinnasto) ylläpitäminen sekä myytyjen kirjan hinnoista osan maksaminen kirjan myyjälle ja kirjakaapin tuottojen tilittäminen oppilaskunnan taloudenhoitajalle. Kirjakaappia on syytä hankkia jostain päin koulua lukollinen säilytystila. Kaikista parhain vaihtoehto olisi jonkin sortin vitriini, jossa myytävänä olevat kirjat olisivat opiskelijoiden nähtävillä aina, mutta käytännössä kouluilla hyvin harvoin tällaista mahdollisuutta on. Jokin muukin lukollinen säilytystila käy siis vallan mainiosti. Ennen kuin toimintaa voi todellisuudessa lähteä pyörittämään, täytyy opiskelijoita tiedottaa kirjakaapin toiminnasta tehokkaasti erilaisin ilmoituksin, mainoksin sekä tietysti puskaradiolla. Idea kannattaa markkinoida opiskelijoille siten, että kirjakaappi on helppo tapa päästä turhista lukiokirjoistaan eroon ja saada niistä vielä itselleen vähän rahaa. Toisaalta kirjakaappi on myös loistava tapa hankkia hyväkuntoisia käytettyjä lukiokirjoja edulliseen hintaan. Kun opiskelijat on saatu tietoiseksi käytettävänä olevasta mahdollisuudesta ja innostettua myymään turhat kirjansa pois (sekä tietysti myös hankkimaan tarvitsemiaan kirjoja kirjakaapista), on aika pyöräyttää kaappi toimintaan. Kirjakaapin vastuuhenkilön tehtävänä on vastaanottaa opiskelijoiden myyntiin tahtomat käytetyt kirjat ja sopia kyseisten opiskelijoiden kanssa, paljonko kirjalle laitetaan hintaa (muistakaa ottaa hintaan huomioon myös oppilaskunnalle jäävä myyntiprovisio!). Kun hinta on yhdessä päätetty, vastuuhenkilö lisää kirjan myynnissä olevien kirjojen listaan hintoineen sekä vaikkapa teippaa kirjaan kirjaa myyvän henkilön nimen ja puhelinnumeron. Kun joku opiskelija on ostanut ja maksanut kyseisen kirjan, oppilaskunnan täytyy maksaa kirjan alkuperäiselle opiskelijalle tämän ilmoittama hinta – myyntiprovisio jää tietysti oppilaskunnan käyttöön. Ellei kirja mene kohtuullisen aikaan kaupaksi, pitää myymätön kirja tietysti palauttaa myyjälle. Tällöin ei tietenkään mitään makseta kenellekään. Ellei kirjakaappi tosiaan ole mikään vitriini, kannattaa saatavilla olevien kirjojen ajantasaista listaa ja hinnastoa pitää selkeästi esillä jossakin tietyssä, opiskelijoiden tiedossa olevassa paikasta, jotta opiskelijat voivat tarkastella valikoimaa. Samassa yhteydessä on syytä olla ohjeistus siitä, mikä on kirjakaappi ja miten se toimii. Mukana pitää myös olla kirjakaapin vastuuhenkilön yhteystiedot ja mielellään myös kuva, jotta opiskelijat voivat ottaa häneen yhteyttä halutessaan välittää tai ostaa kirjoja. Kannattaa myös harkita, olisiko esimerkiksi jaksojen vaihtumisen lähestyessä kirjakaapille mahdollista järjestää jokin tietty päivystysaika, jolloin vastuuhenkilö päivystäisi kirjakaappipisteellä.
Kioski/kahvio Kahvio muun tapahtuman yhteydessä Yksi hyvä keino varainhankintaa varten on kahvituksen ja kioskin pitäminen erilaisissa tapahtumissa. Näitä tapahtumia ovat esim. lukion vanhempainillat, juhlat ja muut yleiset happeningit. Paikallisiin seuroihin, yhdistyksiin ja yleensäkin kaikkiin tapahtumia järjestäviin organisaatioihin kannattaa olla yhteydessä. Suhteet hyötykäyttöön! Jokaiseen kahvitukseen tartutaan tietysti samanlaisella tarmolla ja innolla, ja pyritään hoitamaan ne niin laadukkaasti kuin mahdollista. Mutta varsinkin silloin kun kahvio/kioski järjestetään jonkin tahon kanssa ensimmäistä kertaa, asioiden pitäisi sujua mahdollisimman mutkattomasti. Näin tilaisuuksia saadaan jatkossakin. Yksityiskohdista sovitaan tarkasti; kuka huolehtii mistäkin ja kuka vastaa mistäkin, oli yhteistyötahona sitten koulu tai jonkin muu. Tilaisuuden koosta riippuen kioskiin hommataan riittävästi työntekijöitä. On myös sovittava kuka hoitaa ”jälkihoidon” eli siivouksen. Tapahtumasta ja sen ajankohdasta riippuen mietitään, mitä kahviossa/kioskissa tarjotaan. Muutama perusjuttu: – Huomioidaan, mikä on juhlan/tilaisuuden teema (joulujuhlan yhteydessä tarjotaan glögiä ja joulutorttuja jne.) – Useimmiten tarjolla on hyvä olla sekä suolaista että makeaa kahvileipää (etenkin urheilutapahtumien yhteydessä) - Jos paikalla on paljon lapsia ja nuoria, heidät kannattaa huomioida esim. trippimehulla, laajahkolla limpparivalikoimalla, karkilla, suklaalla tai jopa jäätelöllä…
Odotetusta asiakasmäärästä riippuen päätetään, mistä myytävät tuotteet hommataan. Ostetaanko? Tehdäänkö itse? Jos kävijämäärä on suuri, kannattaa hyödyntää valmiita tuotteita. Jos pienempi, voidaan miettiä, pystytäänkö itse tekemään. Joka tapauksessa kaikkien ostettavien tuotteiden hankinnassa kannattaa neuvotella ja ottaa selvää, mistä ne saadaan kaikkein edullisimmin. Suostuuko esim. joku kauppa myymään isoja määriä edullisemmin? Voidaanko tuotteita hankkia edullisesti jonkin yrityksen kautta? Tuotteet kannattaa useimmin kuitenkin hommata tukun kautta, näin saadaan isoja määriä halvalla.
Itse toteuttamalla koulun oman seinäkalenterin voi tienata rahaa oppilaskunnalle, kuorolle tai vain tuoda hyvää mieltä arkeen. Ideoita kalenteria varten: Jätkäporukalla voi kuvata huumorisävytteisen lukion poikakalenterin. Kalentereita saa painatettua esim. Gigantissa varsin edulliseen 9.90 euron hintaan. Muutaman euron lisämaksulla ostohintaan voi hyvässä lykyssä tuoda muutaman satasen kassaan hienon teon lisäksi. Kuvien teemat voi rytmittää kuukausien mukaan. Jouluna tonttulakkeja, pääsiäisena pupupoikia yms. HUOM! poikakalenteri on takuuvarma joululahjahitti, joten se kannattaakin tehdä marraskuun lopun ja joulukuun alun vaiheen aikana. Näin sen saa painoon ja jakoon sopivasti ennen vuoden vaihdetta ja joulua. Koulun kalenteri toimii hyvänä mainoksena ulospäin. Tätä ”yrityslahjaa” voi jakaa vierailijoille ja vaikka ulkomaille opiskelijoiden mukana.
Suunnitelkaa tarkkaan etukäteismyynti, sillä se saattaa aiheuttaa päänvaivaa. Opettajista voi tehdä hauska seinäkalenterin. Kuvisryhmän töistä/näyttelyistä voi koostaa myös kalenterin.
Toimivuoden aikana oppilaskunnan olisi hyvä miettiä rahan käytön lisäksi myös tapoja ansaita rahaa itselleen toiminnan pyörittämiseksi ja jatkuvuuden takaamiseksi. Valokuvauksen järjestäminen on hyvä tapa ansaita, eikä vaivaakaan tarvitse nähdä paljoa. Valokuvauksen järjestäminen alkaa siitä, että on selvitettävä kuka hoitaa nykyistä koulun valokuvausta, milloin sopimus on tehty ja milloin se tulee päättymään. Paras aika alkaa valmistella tulevien vuosien kuvauksia on silloin, kun edellistä sopimusta on vuosi vielä jäljellä. Parhaan sopimuksen aikaansaamiseksi on järkevää kilpailuttaa eri kuvauksia järjestäviä ”tahoja”. Ja paras mahdollinenhan on tietysti se, mistä on eniten hyötyä oppilaskunnalle. Vaikka rahaa tulisikin on hyvä miettiä ettei sitten opiskelijoiden kuvamaksut nouse hirvittävän suuriksi. Sopimuksessa kannattaa varmistaa että oppilaskunta saa kuvauksen järjestämisestä pienen palkkion. Yleensä jonkin pienen rahasumman/ kuvattava opiskelija. Lisäksi valokuvausyritykset usein tarjoavat vielä jotain tietyn rahasumman arvoista lahjaa, kuten kameraa, videokameraa tai vaikka jotain pelikonsolia. Yhteistyö koulukuvaajien kanssa ei yleensä velvoita hallitukselta muuta, kuin että he varaavat valokuvaajalta koulun kuvausajan hyvissä ajoin. (Mahdollisesti jo keväällä, mikäli koulukuvaus ajoittuu syksylle ) Kun kuvaukset sitten alkavat lähestyä, tulee oppilaskunnan hallituksen koota aikataulu mihin aikaa mikin ryhmä menee kuvattavaksi ja laittaa se näkyviin koulun seinälle. Kuvaaja ilmoittaa usein sen, mikä aika menee tietyn suuruisen ryhmän kuvaamiseen. Hallituksen tehtäväksi jää myös valokuvauksesta informointi koulun opiskelijoille. Mitä enemmän opiskelijoita saapuu kuvattavaksi, sitä enemmän myös oppilaskunta saa kuvauskorvauksia, mikäli sopimuksessa on asiasta mainittu. Valokuvaussopimusta tehtäessä kannattaa ottaa huomioon myös se, että oppilaskunnan hallitus vaihtuu lähes aina vuoden välein. Eli ei ole kannattavaa ja järkevää tehdä sopimuksia pitkille aikajaksoille vaan kannattaa pyrkiä vaikkapa 2 vuoden sopimuksiin. Näin mahdollisimman moni hallitus pääsee mukaan järjestämään koulun kuvauksen. Pienenä bonuksena kannattaa sopimusneuvottelijalta vielä pyytää, että olisiko mahdollista, että oppilaskunnan hallitus saisi vaikka kiitokseksi hoidetusta valokuvauksesta ilmaiset koulukuvat sopimuksen pätevinä vuosina. Mikäpä olisikaan kivempaa kuin se, että koko koulun etua ajaessa myös itse saisi pienen palkkion. Valokuvatkin ovat kuitenkin rahanarvoista tavaraa.. :)
Samoja vaatteitahan ei jaksa käyttää kovinkaan montaa vuotta putkeen. Myös turhat heräteostokset voivat täyttä kaappia holtittomasti. Mitä tehdä? Opiskelijabudjetilla uusien vaatteiden ostaminen voi jäädä haaveeksi ja kirpparilla on pelkkiä täti- ja hippivaatteita. Mitä tehdä? Oppilaskunnan on hyvä järjestää juuri näiden ongelmien takia jonkun koulupäivän jälkeen vaatekirppis koulun liikuntasalissa taikka aulassa. Oppilaskunta hoitaa paikkavaraukset ja käytännön järjestelyt eli pöydät, rekit ja sovituskopit paikalle. Myyjät voivat varata myyntipaikkoja listalta. Kirppisiltana liikuntasalissa on myynnissä samoja vaatteita, joita haluaisit kaupasta, mutta joita myyjä ei enää halua. Tällainen Uusien Vaatteiden Kirppis on varmasti tervetullut. Jotta oppilaskuntakin hyötyisi tästä, kannattaa pistää pieni provikka- tai paikkamaksu. Muistakaa kuitenkin kohtuus, sillä tärkeintä on, että valikoimaa riittää.
Oppilaskunnan hallitus hoitaa tiedotuksen ja muun yleistoiminnan, sillä ne ovat rutiinihommia, jotka on helppo hoitaa, kun vain jaksaa nähdä tekemisen vaivan. Jos haluaa isomman valikoiman, voi ottaa yhteyttä muihin kaupungin kouluihin, mikä olisi erittäin suotavaa
|
         Liity tiedotuslistalle
|
